Puheenvuoro
(Tarkistamaton)


Ojala Sami, edustaja

Otsikko:
Kirkon organisaatiojärjestelmän uudistaminen sekä kirkon keskushallinnon supistaminen, tulevaisuusvaliokunnan mietintö 2/2015 edustaja-aloitteesta 5/2014

Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä toukokuuta 2015 klo 14.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kiitän tulevaisuusvaliokuntaa hyvästä työstä ja ennen kaikkea varmasti aika hankalasta prosessista, kun ehdokkaita on ehdotettu monenlaisista taustoista ja osaajia on ollut runsaasti tarjolla. Tietysti on aina kiva valita, kun on runsas joukko, mistä valita. Olen tässä puhumassa kahdesta syystä. Ensinnäkin siksi, että olin aktiivinen alkuperäistä aloitetta tehtäessä, niin ajattelin, että on syytä sanoa jotakin, ja nyt se syy, miksi sanon, haluan olla rehellinen ja sanoa, että kun ensimmäisen kerran näin tämän mietinnön ja tämän joukon, keitä tässä on, olin rehellisesti sanottuna aika pettynyt. Se ei varsinaisesti johdu nyt siis näistä henkilöistä, keitä tähän esitetään, yksilöinä, vaan siitä, mikä silmään nousee siitä kun tätä joukkoa katsoo. Peilaan sitä siihen, että silloin kun asiaa edellisen kerran käsiteltiin kirkolliskokouksessa puoli vuotta sitten, muun muassa keskusteluun nostettiin komitean jäsenten mahdollisimman laaja riippumattomuus kirkosta tai tästä kirkon organisaatiosta. Se on nyt siinä ja siinä, aika fifty-sixty, kuinka riippumattomia ollaan. On ihan hyvä, että kuten kirkolliskokous on itse sanonut, että tässä pitää huolehtia riittävän monialaisesta asiantuntemuksesta ja osaamisesta, ja sen lisäksi että tähän kuuluu ainakin kokemus näitten isojen organisaatiomuutosten tekemisestä ja organisaatiotutkimuksesta, psykologisesta asiantuntemuksesta, viestinnän asiantuntemuksesta, peräänkuulutettiin tällaista teologista osaamista ja kirkon tuntemusta. Katsoisin, että tässä komiteassa nyt ainakin sitä on. Jos ei neljä pappia kahdeksasta jäsenestä riitä, niin sitten ei mikään. En tiedä, onko tässä ollut taustalla, sanon vain ääneen tällaisena aina yhtä hauskana asiana, teki mieli tulla käyttämään puheenvuoro ja toteamaan, että tästä puuttuu sen ja sen sortin edustaja, että kun meillä on tapana, että pitää olla hiippakuntienkin edustajia näissä. Ja mietin, että mikäs sitten piispa on, jollei hiippakuntien edustaja. Hyvä, että meillä on sitten kuitenkin myös hiippakuntadekaani, joka varmasti edustaa hiippakuntaa. Mutta siellä on aika paljon kuitenkin teissä, arvon papeissa, joita tähän ehdotetaan nimitettäväksi, myös samanlaista osaamista, ja toivon, että erityisesti te kirkon sisäpiiriläiset osaisitte suhtautua tähän tehtävään kaikesta huolimatta mahdollisimman innovatiivisesti.

Tästä pettymyksestä huolimatta sisälläni on sellainen tietynlainen suuri toivo. Koska jos nyt olen oikein ymmärtänyt tästä valmisteluprosessista ja siitä, mitä sen aikana on tapahtunut, niin sen aikana on tapahtunut muun muassa sitä, että on kysytty ihmisiä, asiantuntijoita, jotka eivät sitten syystä tai toisesta ole voineet lupautua tähän työskentelyyn. Nyt tämä kokoonpano, jota tässä esitetään, jos olen ymmärtänyt oikein, että mikä teitä kaikkia yhdeksää tässä yhdistää, on se, että te olette tästä työstä innoissanne ja te haluatte olla sitoutuneita tähän. Olen aika vakuuttunut, että minun henkilökohtaisesta puolittaisista pettymyksen tunteistani huolimatta kuitenkin ratkaisevinta on teidän komiteajäsenten oma halu, into, ennakkoluulottomuus ja sitoutuminen. Se voi saada tästä työstä sen lopputuloksen, mitä ainakin itse silloin tätä alunperin miettiessäni, mitä toivoin ja halusin. Toivon, että ei kuulosta asiaan kuulumattomalta, mutta lopuksi vain ainoa asia, mitä aidosti haluan teille täällä läsnä oleville tähän komiteaan ehdotettaville henkilöille ja myös niille, jotka eivät ole läsnä, toivottaa Jumalan siunausta.


Paluu