Puheenvuoro



Kiuttu Pekka, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2009 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2009-2011 (Kirkkohallituksen esitys 4/2008)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä marraskuuta 2008 klo 13.00

Teksti:
Herra arkkipiispa, hyvät työtoverit. Minunkin asiani koskee HeTaa ja niin jos sallitte, niin menen sitten vielä toiseen asiaan vähän myöhemmin. Tämä laskentakeskusajatus on tyylikäs, se vaikuttaa miellyttävältä, se on tehokas, yhtenäinen, siinä on synergiaetua. En otakaan kantaa siihen, mikä lopputulema kenties olisi, mutta informaation katveessa ja tällaisen keskustelun keskellä otan muutaman asian, joku niistä ehkä ei ole tullut vielä otetuksi esille ollenkaan. On ilmeisesti niin, että konsulttipari yhdessä erilaisten seurakunnista kerättyjen asiantuntijaryhmien kanssa, on pitänyt kokouksia, konsultit ovat tehneet loppuraportin, joka ei ole kaiketi ollut vielä edes kirkkohallituksen käsittelyssä. Mutta se on tulossa, se on painettu ja se on nähtävissä eräänä päivänä. Tuleeko näiltä työryhmiltä kenties kielteisiä kannanottoja mukana olleet seurakuntien edustajat varmasti ovat ehtineet miettiä asiaa monin päin ja kenties tehdä koelaskelmia siitä, miltä vaihtoehdot vaikuttaisivat rahassa mitaten. HeTa-palvelukeskukset tulevat kaiketi saamaan osakeyhtiön muodon. En tiedä mikä muu muoto menisi verottajan edessä läpi. Se tarkoittaa sitä, että jos seurakunnat ostavat palveluita, ne maksavat saamastaan palvelusta, mutta palveluun lisätään aina arvonlisävero. Arvonlisäveron vaikutus näissä laskelmissa tulee ottaa huomioon, onhan se yli viidennes, melkein neljännes koko loppulaskusta. Tämän päivän seurakunnassa työt tehdään muiden töiden ohessa ja ilmeisesti näin tällaiset kirjaamistehtävät koetaan mielekkäiksi, voin kuvitella, minkälaista työ olisi isossa keskuksessa, mutta se on sitten toinen aihe. Siirtymävaihe tarkoittaisi muutosta, joillekin se tarkoittaisi muuttamista työn perään, siirtymävaihe tarkoittaa uutta työnkuvaa ja yhtenä varsin tärkeänä näkökohtana pidän sitä, että se edellyttäisi luopumista seurakuntatyönantajasta. Varmasti monet nykyiset työntekijät ovat tehneet tietoisen valinnan hakeutuessaan seurakunnan palvelukseen, he haluavat tehdä työtä seurakunnalle. Osakeyhtiövaihtoehto olisi varmasti vieras. Pelko työpaikan menettämisestä on oikeutettu. Täytyy käydä ensin keskustelu. Niin halutessaan kirkolliskokous voi ottaa asian uudelleen käsittelyyn ja viedä asian eteenpäin, vaikkapa lisäbudjetilla toukokuussa. Työntekijäryhmiä tulee kuulla ennen päätöksentekoa, eikös tämä kuulu työmarkkinajärjestykseenkin.

Herra arkkipiispa, tässä on, mitä halusin sanoa HeTasta. Voinko tällä samalla reissulla muutaman lauseen sanoa toiminnallisen osaston suunnitelmista? Se joka härjillä ajaa, se härjistä puhuu. Kotiseurakunnassa olen julistusjohtokunnan puheenjohtaja. Toimintasuunnitelman 21. sivulla puhutaan virsistä. Kohdassa neljä sanotaan, että suunnitellaan virsikirjan lisävihkon valmistelun aloittamista. Kun aloittamista on odotettu yli 20 vuotta, voisiko tekstistä jättää ´valmistelu´-sanan pois. Sanottaisiin suoraan, että aloitetaan virsikirjan lisävihkon rakentaminen. Tiedän, että sitä on seurakunnissa odotettu ja toivottu, mutta toisaalta meillä on toinenkin malli, joka on ratkaissut musiikkiin liittyviä toiveita ja paineita, ja sille voi antaa vaikka tämmöisen nimen luettelomuodossa: Heikka, Nuutinen, Laaksonen, Kekäle, Löytty, Kaskinen, Simojoki, Tiittanen, Salminen, Kuustonen, Kalenius, Sipakko, Nikula, Lehtinen, Kaija Löytty. En tee oikeutta kaikille, koska täältä puuttuu aivan varmasti monia nimiä, jotka ovat seurakuntamme musiikkielämää rikastuttaneet niin monella tavalla. Nyt kun ajattelemme nuoriamme, he ovat kasvaneet seurakuntiin huulillaan sanat ja sävelet, jotka eivät ole virsiä, vaikka me kenties haluaisimmekin niin. Onko meidän syytä väen vängällä vääntää siihen suuntaan, että me tuemme vain virsikirjaa, rakennamme, uudistamme ja vahvistamme sitä. Olisiko aika antaa tunnustus näille, jotka ovat paljon tehneet ja paljon aikaan saaneet, tuoneet monenlaista siunausta seurakuntaelämäämme. Ajatelkaamme vaikkapa erilaisia juttuja kuten Tuomas-messut, erityisjumalanpalvelukset, lasten konsertit, punaiset laulukirjat ja messusävelmistöt. Herra arkkipiispa, tässä kaikki.


Paluu