Puheenvuoro



Sahi Timo, edustaja

Otsikko:
Yhden vaalin järjestelmään siirtyminen seurakuntayhtymissä (Hiippakuntavaltuuston esitys 1/2008)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.45

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa. Tämä esillä oleva asia on ollut useasti esillä kirkolliskokouksessa aiemminkin. Kuten Espoon hiippakuntavaltuuston esityksestä ilmenee, vastaava esitys oli käsiteltävänä viimeksi täällä vuosi sitten. Silloin yleisvaliokunta esitti asian jättämistä raukeamaan, ja tämän raukeamisen kirkolliskokous hyväksyi yksimielisesti. Sitä ennen tätä asiaa käsiteltiin perusteellisesti seurakuntayhtymän hallinnon uudistamisen yhteydessä vuosina 2002 ja 2003. Silloin kirkolliskokous piti tärkeänä - kun hyväksyi lakivaliokunnan mietinnön - että yhteinen kirkkovaltuusto, joka mm. päättää veroprosentin suuruuden, valitaan suoralla vaalilla. Asia ratkaistiin silloin periaatteellisena kysymyksenä mm. tästä näkökulmasta. Mahdolliset käytännön hankaluudet kahden vaalin järjestelmässä kyllä silloin tiedostettiin, mutta niitä pidettiin kuitenkin ratkaistavina. Nyt Espoon hiippakuntavaltuustoedustaja Back toi aika voimakkaasti esiin näitä käytännön hankaluuksia. Mikäli siirryttäisiin tähän yhden vaalin järjestelmään, ainoa mahdollisuus, niin kuin edellä todettiin, olisi se, että seurakuntaneuvostot valitsisivat edustajat yhteiseen kirkkovaltuustoon. Ja tästä kirkkovaltuustovaalista tulisi välillinen vaali. Mielestäni kuitenkin silloin tulisi myöskin pohtia sitä, koskisiko kirkkolain 20 luvun 10a §:n säännös naisten ja miesten edustuksesta toimielimessä, eli ns. tasa-arvopykälä tätä uudentyyppistä vaalia vaiko ei. Mikäli se koskisi, yhteisen kirkkovaltuuston vaali saisi aivan uusia ulottuvuuksia. Se tarkoittaa, että kaikissa koko maan seurakuntayhtymissä pitäisi olla silloin yhteisissä kirkkovaltuustoissa vähintään 40 % molempia sukupuolia edustettuna. Totean myöskin, että selkeä käytännön näkökohta tässä asiassa on se, että seurakuntaneuvoston vaalissa olevat ehdokkaat ovat henkilöitä, jotka ovat erityisesti paneutuneet oman seurakuntansa toimintaan ja sen kehittämiseen. Heidän täytyisi osata valita jäsenet yhteiseen kirkkovaltuustoon, jonka toimintakenttä on paljon laajempi. Varsinkin Helsingissä ero seurakunnan ja seurakuntayhtymän toiminnan välillä on erittäin suuri. Käytännössä ne ehdokkaat, jotka asettuvat ehdolle yhteisen kirkkovaltuuston vaalissa ovat jo varautuneet siihen, että he hoitavat tällaisen laajemman yksikön, seurakuntayhtymän, asioita. Kun nyt valiokunta käsittelee Espoon hiippakuntavaltuuston aloitetta, pidän tärkeänä, että valiokunta perehtyy siihen, mitä asiasta on kirkolliskokouksessa aiemmin lausuttu ja pohtii asiaa perusteellisesti. En kiellä, etteikö kahden vaalin järjestelmässä olisi korjattavaa. On kuitenkin tarkasti mietittävä, miten ongelmia saataisiin parhaiten vähennettyä aiheuttamatta taas mahdollisesti uusia ongelmia. Hylättyjen vaalilippujen ongelmaa voidaan vähentää monilla tavoin nykyisessäkin järjestelmässä. Mielestäni näitä keinoja ei ole vielä loppuun asti käytetty. Niitä tulisi ensin käyttää, ennen kuin mennään johonkin isompaan remonttiin. Näitä keinojahan ovat mm. ohjeistuksen tehostaminen, äänestysjärjestelyjen parantaminen, vaalilippujen painaminen niin, että ne todella erottuvat myöskin huonommassa valaistuksessa, ja nämä tavat joita edustaja Back jo toi esiin. Olin vähän yllättynyt, että Espoossa nimenomaan tämä hylättyjen lippujen ongelma on niin suuri. Helsingin puolella Kannelmäessä se ei ole ollut läheskään näin suuri. En tiedä, ovatko ihmiset sitten erilaisia Espoossa ja Kannelmäessä. Mutta toivon, että valiokunta todella ottaa huomioon nämä nyt esille tuomani asiat ja se mitä asiasta on täällä kirkolliskokouksessa aiemmin lausuttu, kun valiokunta laatii mietintöä.


Paluu