Puheenvuoro



Sipola Antti, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2009 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2009-2011 (Kirkkohallituksen esitys 4/2008)

Täysistunto:
Maanantaina 3 päivänä marraskuuta 2008 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat. Huoli ja vastuu kirkon yhteisien resurssien käytöstä saavat minut käyttämään tämän puheenvuoron ja puheenvuoroni liittyy HeTa-hankkeeseen. Lukuisat, ennen tätä kokousta käydyt puheenvuorot ja julkisuudessa olleet perustelut ovat jo ehtineet kertoa, että HeTa-hanke on epätaloudellinen, päällekkäisorganisaatiota lisäävä sekä seurakuntien autonomiaa murtava. Mikä tahansa edellä olevista syistä olisi yksinään riittävä peruste poistamaan jokin hanke talousarviosta. Minua jossain määrin ihmetyttää valmistelun perustelujen suurpiirteisyys. Otan yhden esimerkin: sivulla 28 osiossa "keskeisimmät toiminnalliset tavoitteet vuonna 2009" todetaan perustettavan hallinto-osasto ja palkattavan johtaja ja muut keskeiset johtajat sekä osa henkilökunnasta, hankittavan koko kirkolle asiaan liittyvä ohjelmisto, tarkemmin erittelemättä esimerkiksi todellisia henkilöstökustannuksia. Käyttötalousosassa tähän on varattu suunnittelukustannuksiksi nimitetyt 500.000 euroa ensi vuodelle ja vuodelle 2010. Sitten investointiosassa 2 milj. euroa ohjelmistohankintaan.

Jotta tulee jotenkin ymmärrettävämmäksi mistä tässä suunnitelmassa on todella kysymys, erityisesti ajattelen teitä edustajia, jotka olette hallinnollisesti sellaisessa tilanteessa, että ette ole päässeet näihin esittelykiertueisiin eikä tutustumaan tähän hankkeeseen. Täytyy ensin lähestyä tätä asiaa niin, että perehdytään tarkoin työnjakoon seurakuntien ja näiden palvelukeskusten välillä. Kaikissa tapauksissa me seurakunnat olemme ainakin toistaiseksi itsenäisiä toimijoita. Me päätämme henkilöstöstämme, taloudestamme, tileistämme ja me kannamme vastuun toiminnastamme. Seurakunnissa pitää kaikissa mahdollisissa tilanteissa olla, ja myös tulevaisuudessa tulee olemaan, tieto ja osaaminen palkka-aineiston, laskuaineiston ja kirjanpitoaineiston käsittelyä varten. Kaikki tietoa ja osaamista edellyttävä työ, esityö, tullaan tässä hankkeessa tekemään seurakunnissa, paikallistalousyksiköissä. Käytännössä palvelukeskuksessa tehtäisiin ainoastaan tietojen syöttämistä ohjelmaan eli rutiinityötä, sekä käytettäisiin - nyt erityisen tarkkana - avoimella valtakirjalla meidän seurakuntien verovaroin kertyneitä tilejä maksatuksiin. Edellä mainittujen aineistojen käsittelyyn tarvitaan seurakunnassa kuitenkin tulevaisuudessa lähes sama henkilöstö kuin nykyäänkin. Perusteluna hankkeelle on myös esitetty, että seurakunnissa ei ole riittävää osaamista ja siitä tänään kirkkoneuvos Rantanen kyllä loi vakuuttavan kuvan. Ne prosenttiluvut olivat minusta kyllä todella häkellyttäviä. Ensimmäistä kertaa näin nuo tiedot näin selkeästi. Mutta silti totean, että entisenä 1350 jäsenen seurakunnan kirkkoherrana havaitsin ja muistan, että myös tuossa seurakunnassa taloudenhoitajan osaaminen oli erinomaista. Ei voida kategorisesti sanoa, että pienissä seurakunnissa ei ole osaamista. Puhumattakaan nykyisin niistä resursseista ja osaamisista, joka sekä nykyisessä työyhteisössäni, että naapuriseurakunnissa on. Kertaan vielä: On muistettava, että kaikissa seurakunnissa, olipa tämä HeTa-hanke minkälainen tahansa, on oltava se osaaminen, koska niillä on vastuu palvelukeskuksiin lähetetyn aineiston oikeellisuudesta. Nyt ei tarvita uutta valtakunnallista hanketta tai valtakunnallista alueellisesti jaettua organisaatiota. Sen sijaan tulee seurakuntakohtaisesti tutkia, mitkä seurakunnat tarvitsevat apua taloushallinnon hoitamiseen ja se tieto kyllä kirkkohallituksella on näidenkin tilastojen perusteella jotka meille on tänään esitetty. Ja näille erityisen ongelmallisille tai hädänalaisille seurakunnille tai seurakuntatalouksille luodaan paikallisen yhteistyön mahdollisuus lähiseurakuntien kesken. Nyt ei myöskään tarvita valtakunnallista taloushallinnon ohjelmaa, koska se merkitsisi koko kirkossa valtavaa rasitusta. Jokaisessa kirkon talousyksikössä systeemi menisi uusiksi. Sampo-pankin esimerkki on minusta pelottava. Lisäksi kaikkiin suuriin keskitettyihin systeemeihin liittyy aina kaaoksen vaara, joka sekoittaa koko ohjelman. Kustannuksena uusi ohjelma on kallis, jo perushankintana 2 milj. Mitä on ylläpito? Myös massiivinen henkilöstön koulutus on sekä kallis, että raskas toteuttaa. Se merkitsee myös valtavaa lisätyötä muutosvaiheessa. Lisäksi talouden lainalaisuuksiin kuuluu se, että yksi monopoliasemassa oleva tietokoneohjelma tulee kalliiksi, koska sen kustannuksia on mahdoton pitää kurissa. Nykyisin kahden kilpailevan ohjelman kesken tämä kilpailuasetelma on mahdollisuus säilyttää. Minusta nykyistä olemassa olevaa järjestelmää ei tarvitse tuhota ja rakentaa kokonaan uutta, vaan mieluummin kehittää. Siksi jo tässä vaiheessa kerron, että esitän edellä olevan perusteella, että Kirkon keskusrahaston talousarvioesityksessä olevasta HeTa-hankkeesta luovutaan. Tämä tarkoittaisi palvelukeskushankkeen hylkäämistä ja yhteisestä ohjelmasta luopumista. Sen sijaan tulee seurakuntakohtaisesti tutkia, mitkä seurakunnat tarvitsevat apua taloushallintonsa ja henkilöstöhallintonsa hoitamiseen, ja tapauskohtaisesti luoda paikallistason yhteistyötä lähiseurakuntien kesken.

Liitän puheenvuorooni HeTa-hanketta vastustavan adressin tämänaamuisen tilanteen pohjalta, jolloin siinä oli vajaat 400 ilmoittautunutta allekirjoittajaa.


Paluu