Puheenvuoro



Leppänen Johannes, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen (Kirkkohallituksen esitys 2/2009)

Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä toukokuuta 2009 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Ajattelin sanoa muutaman asian tästä työjärjestystoimikunnan työstä, en niinkään tuosta kirkkohallituksen esityksestä, se on kaikki meille jaettu. Siis muutama havainto. Ensiksikin, vuosi sitten eli 8.5. kirkolliskokous asetti tämän toimikunnan tarkistamaan työjärjestystä. Ensisijaisesti toimikunnan tehtävän pohjana oli tuo edustaja-aloite 7/2008 ja siitä hallintovaliokunnan laatima mietintö, jossa oli kolme pääkohtaa. Ensinnäkin tämä, että perustetaan pysyvä tulevaisuusvaliokunta seuraavan toimikauden alusta ja toisena, kirkkohallituksen tulee antaa neljän vuoden välein kirkolliskokoukselle kirkon tulevaisuusselonteko ja kolmanneksi, että työjärjestystä muutettaisiin siten, että kirkolliskokouksen talousvaliokunta käsittelisi kirkon talous- ja toimintasuunnitelman sekä toimintakertomukset ja tilinpäätöksen kokonaisuudessaan.

Työjärjestystoimikunta kokoontui kahdeksan kertaa. Kokonaisuudessaan siinä oli edustettuna meidän kokeneet kirkolliskokouksen varapuheenjohtajat, media-ammattilainen, julkishallinnon ammattilaisia ja voisi sanoa, että kaikki työryhmän jäsenet olivat hyvin aktiivisia, toisaalta kriittisiä. Aktiivisia viemään eteenpäin asetettuja tavoitteita. Toimikunnan työtä ehkä kuvaa yksi mielenkiintoinen piirre: meidän kokouksemme kestivät melko jämptisti kahdesta tunnista kahteen tuntiin ja yhteen varttiin ja keskimäärin per kokous käytettiin 38 puheenvuoroa. Siis kahdessa tunnissa 38 puheenvuoroa eli siellä ei pitkiä toisten perusteita epäileviä tai kannustavia puheenvuoroja käytetty, vaan asia eteni koko ajan. Voin henkilökohtaisesti sanoa, että olen elämäni varrella joissakin työryhmissä ollut ja tämä vaikutti siltä, tai kokemukseni on se, että se elävin ja myös lopputulokseltaan hyvin yksimielinen, mutta kaikki asiat oli hyvin tarkoin punnittu. Asiantuntijoina käytimme kolmea henkilöä, Seppo Tiitinen, eduskunnan pääsihteeri, omasta talosta Risto Junttila ja Pirjo Pihlaja, joilla arvioitettiin ehdotuksiamme työn edetessä. Kuten sanoin, tässä oli nämä keskeiset ehdotukset. Sen verran tulevaisuusvaliokunnasta, että keskustelu ei lähtenyt sellaisesta aivan vallattomasta ajatuksesta, että nyt jotakin uutta ja mullistavaa tehdään, vaan sitä myös arvioitiin hyvin kriittisesti, ettei se ole mikään muotiasia tuon tulevaisuusvaliokunnan perustaminen. Tällä emme halunneet tehdä kyseenalaiseksi kirkolliskokouksen kantaa missään tapauksessa, vaan että sitä arvioitiin kriittisesti, että mikä sen sisältö on, mitä se tekisi, mikä olisi se lisäarvo, jonka se tuo tähän kirkolliskokoukseen. Tuo 12 §:ssä oleva määritelmä sen töistä; valmistelee kirkon työn pitkäjänteiseen kehittämiseen ja tulevaisuuteen liittyvät asiat. Näinä asioina voisin nostaa esille kaksi asiaa, tulevaisuusselonteko, jonka edellä mainitsin, ja kirkon nelivuotiskertomus. Nämä olisivat pääasialliset tehtävät. Mutta myös muille valiokunnille voisi tulevaisuusvaliokunta olla asiantuntijavaliokunta, aivan kuin keskittyä tällaisiin kauaskantoisiin asioihin.

Toisen asian nostan vielä esille. Puhemiesneuvoston roolia esitetään vahvistettavaksi. Sillä tavalla, että niin kuin tiedämme, puhemiesneuvosto koostuu puheenjohtajistosta ja valiokuntien puheenjohtajista. Sen painoarvoa kirkolliskokouksen viikon työn ja tavoitteiden laatijana lisättäisiin, sille annettaisiin, voisi sanoa, laajemmat mahdollisuudet määritellä, antaa ohjeita sekä työn järjestämisestä että valiokuntien toimialoista ja valiokuntatyöstä. Tavoitteena tämän kirkolliskokousviikon työn tehostaminen. Yksi näkökulma on myös se, että on joskus esiintynyt sitä, että työt eivät ole jakaantuneet tasapuolisesti, niin tähänkin puhemiesneuvosto voisi kiinnittää yhä enemmän huomiota.

Tässä yhteydessä käsiteltiin puheoikeutta, sen mahdollista rajaamista. Päädyttiin vapaaseen puheoikeuteen, mutta sillä edellytyksellä, joka myös edellisessä työjärjestyksessä oli, että puhemiesneuvostolla on mahdollisuus rajata jonkin asian yhteydessä puhevuorojen mittaa. Meidän rajoittamisen lähtökohtana oli se, että jokaisella täällä olisi mahdollisuus puhua. Jos otamme sellaisen teoreettisen esimerkin, että jokaisen asian kohdalla esimerkiksi minä 45 minuuttia puhuisin, niin olisi hyvin kyseenalaista olisiko muilla vapaa puhevapaus, se viikko menisi yhtä henkilöä kuunnellessa. Tämä oli se näkökulma, mitä me siinä ajattelimme, että sillä mahdollisuudella rajata puheoikeutta, näin mahdollistetaan kaikille puheoikeuden käyttäminen . Meidän on hyvä muistaa, että laatuhan se ratkaisee, eikä määrä, kun vain muistaisi sen itse. Sitten kirkolliskokouksen kanslia, pääsihteeri ja valiokuntasihteeristö. Se oli myös yksi asia, josta hyvin paljon keskusteltiin. Kirkolliskokous kokoontuu kaksi viikkoa vuodessa, niin hyvin paljon tästä meidän sihteeristöstä riippuu se, että minkälainen tulos me saadaan aikaan. Tässä yhteydessä nostimme esitykseen myös sen, että kirkolliskokouksen sihteerin nimitys muutettaisiin pääsihteeriksi. Olimme hyvin innovatiivisia ja meillä oli monenlaisia nimiä siellä esillä. Kävi sitten lopussa niin, että tuo innovatiivisuus loppui ja päädyimme tähän, että kirkolliskokouksen sihteerin nimi muutettaisiin pääsihteeriksi. Ja aivan kuin hänen työskentelyparinaan tai hänen apunaan olisi valiokuntien sihteeristö. Ja että tuleva pääsihteeri, nykyinen kirkolliskokouksen sihteeri koordinoisi sihteerityötä ja hän osallistuisi myös merkittävästi sihteereiden valintaprosessiin, jonka valinnan tekisi istuntokausien välissä virastokollegio, mutta täällä kun kirkolliskokous on koolla, tämä olisi kansliatoimikunnan tehtävä. Sihteereiden perehdyttämiseen ja valintakäytäntöihin, siitä oli todella paljon puheenvuoroja.

Arvoisa puheenjohtaja, edustajilla on tosiaan nämä asiakirjat käytettävissänne sekä kirkkohallituksen esitys, joten en käy niitä toistamaan. Lopuksi otan yhden mielenkiintoisen asian, joka nousi siinä loppupäässä esille koskien tämän kirkolliskokouksen istumajärjestystä. Meillä tuli sellainen huikea ajatus, että entäs jos piispat siirrettäisiin kunkin hiippakunnan keskuuteen, keskelle hiippakuntaa tai hiippakunnan keulakuviksi. Ei sen vuoksi, että haluaisimme vallankumousta, mutta eräs ajatus oli, että piispahan edustaa hiippakuntaa ja on hiippakunnan keulakuva. Tästä asiasta ei ole tehty ehdotusta, tämä saatettiin myös piispojen tietoon keskusteltavaksi ja kuulemani mukaan siitä on keskusteltu. Sen verran vain tätä esittelyä keventääkseni otin tämän esille ja toivon mukaan tästä keskustellaan edelleenkin. Vallankumous ei ole todellakaan tavoitteena, vaan olisihan se mukavaa nähdä piispoja tuolla perärivissäkin. Kiitoksia arvoisa puheenjohtaja.



Paluu