Puheenvuoro



Niiranen Pekka, edustaja

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö - Lähetekeskustelu jatkuu

Täysistunto:
keskiviikkona 9 päivänä marraskuuta 2016 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Suitsutus tämän komiteamietinnön ympärillä ja tiimoilta on niin sakeaa, että pitää vähän ihan tehdä näin, että näkee teitä sieltä. Mutta ei pidä antaa savun häiritä liikaa eikä peittää liikaa. Toisaalta savu saattaa myös kirvellä. Ja itse kukin meistä voi noukkia tästä mietinnöstä mielenkiintoisia, miellyttäviä ja vähemmän miellyttäviä asioita. En ole sillä linjalla niin kuin useampi edustaja ennen minua on täältä pöntöstäkin sanonut, että tämä on kokonaisuus, tämä pitää ottaa paitsi todesta, myöskin koko paketti. No eihän se näin voi olla. Nimittäin jos ajatellaan niin, niin sitten voidaan sanoa good bye tälle mietinnölle. Eli kyllä meidän pitää olla sen verran fiksuja, että me otamme sieltä ne toteuttamiskelpoiset ja järkevät esitykset ja unohdamme sitten ne vähemmän järkevät ja sellaiset, mihin ei kannata hakata päätä. Täällä muistaakseni edustaja Himanka eilen sanoi, ettei pidä ottaa esille lillukanvarsia. Mutta kun komitea itse on ottanut esille lillukanvarsia, niin tohdin puuttua myös niihin. Nimittäin tämä mietintöhän on huikea paketti. Tässä on todella hyviä mietittyjä asioita, mutta sitten tässä on vähemmän mietittyjä asioita, eli kun ampuu kaikkea liikkuvaa, niin huteja tulee. Ja tässä niitä huteja on tullut erityisesti liittyen kirkolliskokoukseen ja sen työskentelyyn, että en oikein ymmärrä, että miksi komitea on pohtinut sitä, missä piispat istuvat täällä, montaako minuuttia pitää käyttää puheenvuoroihin, kun ne kaikki voitaisiin ratkaista tällä kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistamisella ja muuttamisella. Ei siihen komiteaa tarvita. Siihen tarvitaan vain edustaja-aloite ja yksimielisyys siihen, että näin tehdään. Noin voidaan esimerkiksi ensi keväänä tehdä aivan hyvin. Monet näistä sivulla 104 olevista esityksistä pystytään toteuttamaan ihan tuosta vain. Mutta. Kun tässä lähtökohtana, tai ainakin yhtenä lähtökohtana, on työntekijäkeskeisyyden vähentäminen, täällä on sitten kyllä sellaisia esityksiä, jotka päinvastoin lisäävät sitä, ja vähän yleisemmin sanottuna keskittävät valtaa. Olen löytänyt täältä useammankin tällaisen kieron vallankeskittämispyrkimyksen, ja tästä tulee kyllä mieleen saksalainen sosiologi Robert Michels, joka vuonna 1911 puhui oligarkian rautaisesta laista. Jokaisessa organisaatiossa valta tuppaa keskittymään. Ei meidän itse sitä tarvitse ehdoin tahdoin tehdä, kyllä se keskittyy ihan muutenkin. Mutta siitä on esimerkkinä tämä kirkolliskokouksen pienentämistavoite. Sivulla 106 komitea kirjoittaa, että "Kokoonpanon supistaminen olisi mahdollista toteuttaa niin, että kunkin hiippakunnan edustajista vähennettäisiin yksi pappi ja kaksi maallikkoa." No sitten: "Suurten hiippakuntien kohdalla muutos olisi helppo, mutta esimerkiksi Porvoon hiippakunnalla on vain kuusi ja Mikkelin hiippakunnallakin vain yhdeksän edustajaa, jolloin niiden edustajamäärät putoaisivat kolmeen ja kuuteen." Sitten: "Mikä olisi esimerkiksi Tampereen hiippakunnan kahteentoista edustajaan suhteutettuna liian vähän." Näin siis komitea toteaa itse. No, mikä on ratkaisu? Yksi ylimääräinen maallikkopaikka Ahvenanmaan edustajaa varten. Mutta entäs se Mikkelin hiippakunta? Sitä ei komitea pohdi. Eikä näitä muitakaan vastaavia. Mikkelillä on tällä hetkellä täällä 9 paikkaa, Kuopiolla, Lapualla ja Espoolla 10, Helsingillä, Oululla ja Turulla 12 ja Tampereella 15. Tämä ei voi olla vaikuttamatta edustavuuteen, jos porukkaa pienennetään. Se tietysti lisää sitä tehokkuutta, kyllä minä sen ymmärrän. Mutta kun porukka pienenee, valta keskittyy. Tämä kannattaa miettiä ja muistaa.

Tämä sama periaate toistuu tässä kirkkoneuvoston lakkauttamisasiassa. Edustaja Kemppainen puhui kauniisti siitä, että kirkkoneuvostoissa on seurakuntalaisten parhaimmisto. Minä olen oman yhtymäni kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja, ja kiitän näistä kauniista sanoista ja punastun vienosti. Mutta ihan oikeasti: se että me antaisimme valmisteluvallan joillekin johtaville viranhaltijoille, kirkkoherroille, ja otettaisiin sinne ehkä mukaan kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Mutta siis tämä jos mikä ei ole työntekijäkeskeisyyden vähentämistä. Tämä on sen lisäämistä. Tämä on vallan keskittämistä. Ja tätä minä vieroksun. Tätä minä ihan oikeasti vastustan, tällaista vallan keskitystä. Komitea tohtii kosketella myös henkilöseurakuntia, ja se on, täytyy sanoa, virkistävä asia tässä muuten tällaisessa keskittämistendenssimäisessä mietinnössä. Siellä otetaan esille maahanmuuttajat, siellä viitataan siihen, että negatiivisena piirteenä on esitetty, että tämä voisi edistää lahkoutumista. Noh. Täällä edustaja Auvinen muistaakseni puhui jumalanpalvelusyhteisöistä ja miten jo nyt tällaista "lahkoutumista" on, tämä on siis minun tulkintani. Niin kun meillä samaan aikaan on tässä kirkossa pappeja, jotka julkisesti kertovat, että eivät aio noudattaa firman sääntöjä ensi keväänä, niin en minä ymmärrä, että mikä hirvittävä vaara siinä on, jos me tällaisen sitoutuneitten ihmisten "lahkoutumisen" sallisimme. En tiedä, hajottaisiko se kirkkoa vai auttaisiko se ihmisiä sitoutumaan entistä paremmin. Tähän vähän samaan teemaan hiippakuntavaltuustot. Olen hiippakuntavaltuuston jäsen ollut jo pidemmän aikaa, ja täällähän esitetään hiippakuntavaltuustojen lakkauttamista. Noh. Luettuani lehdestä, mitä Helsingin hiippakuntavaltuusto on viime aikoina päättänyt, niin olen sitä mieltä, että kyllä voidaan lakkauttaa.


Paluu