Puheenvuoro
Behm Sari
,
edustaja
Otsikko:
Kirkolliskokouksen maallikkoedustajien vaalitavan muutos, yleisvaliokunnan mietintö 3/2013 edustaja-aloitteesta 3/2013
Täysistunto:
Torstaina 7 päivänä marraskuuta 2013 klo 13.00
Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, arvoisat edustajakollegat. Olen itse istunut yleisvaliokunnassa, niin kuin pystytte sieltä papereistanne näkemään, ja halusin tulla kertomaan hieman omaa kantaani asiaan kuitenkin vielä. Ensinnäkin olen hieman eri mieltä edustaja Latvuksen kommentista, siitä, joka kuului, että meiltä puuttuisi kirkollista tahtoa muuttaa vaalitapaa. Olemme täällä kirkolliskokouksessa monessa kohdassa todenneet, että yhteiskunnassamme on viime vuosien aikana tapahtunut merkittävä muutos. Kristinusko, jota kirkko edustaa, on vaeltanut yhä kauemmaksi kansalaistemme ja äänestäjiemme tiedoista ja taidoista. Herää siis kysymys, miten niin sanottu tavallinen kadunmies ja -nainen, perheenäiti ja -isä, ymmärtäisi, minkälaiseen tehtävään hän edustajaansa äänestää. Juuri ja juuri pystytään ymmärtämään seurakunnan paikallistasolla tapahtuvaa valtuuston ja kirkkoneuvoston toimintaa. Tähän väittämääni varmasti joku teistä edustajista lausuu, että elämme sivistysvaltiossa, ja että aliarvioin äänestäjien tietotaitoa. Teitä ei sen sijaan varmastikaan yllätä se, että vertaan itseäni tähän niin sanottuun tavalliseen kaduntallaajaan, kun kerron, että ehdin itse kirkkovaltuutettuna äänestää kirkolliskokousedustajaa ainakin kolmissa vaaleissa ymmärtämättä ihan oikeasti, mihin ja millaiseen tehtävään edustajani äänelläni meni. Häpeäkseni joudun tunnustamaan, että en tiennyt kirkolliskokouksesta juuri mitään, ennen kuin itse, tulin varmaankin vahingonlaukauksena valituksi, tai kuten edustaja Niiranen sanoi muistaakseni eilen, että tärkein vaihe on ääntenlasku, ja blankoja äänestyslippuja laitetaan laskentotilaisuuteen mukaan. Olen tullut valituksi kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi muun muassa seuraavan tapahtuman jälkeen: olin Savonlinnan paikallisessa Citymarketissa toteuttamassa vaalitoimitsijana ennakkoäänestystä. Eräs laitapuolen kulkija päätti mennä äänestyskoppiin. Häpeäkseni kuulin, ja niin kuin kaikki muutkin siinä, jotka vaalitoimitsijoina olivat, hekin kuulivat, että hän puhui itsekseen siellä vaalikopissa. Ja sieltä kuului suunnilleen tämäntapainen lause: "Tuo on hyvännäköinen emäntä, sitä äänestän, sillä on nätti punainen raita hiuksissa." Ja sen jälkeen minusta tuli kirkkovaltuuston puheenjohtaja.
Paluu