Puheenvuoro



Koskelo Aimo, edustaja

Otsikko:
Avioliittokoulutyön toteuttaminen kirkossamme (Edustaja-aloite 2/2005)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Me elämme voimakkaasti muuttuvassa ajassa. Kansantaloutemme on kehittynyt voimakkaasti ja taloudellinen hyvinvointi kansamme keskuudessa on edelleen lisääntynyt. Monet ovat viime vuosikymmeninä joutuneet muuttamaan rakennemuutoksen seurauksena, ja näin ote omiin juuriin, sukuun, kotiseutuun ja kristillisiin arvoihin on höllentynyt. Se mikä ennen oli arvokasta ja pyhää, ei välttämättä tänä päivänä ole enää arvossa ja kunniassa. Ehkä voimakkaammin tämä näkyy avioliittojen kestävyydessä. Kirkossamme tehdään arvokasta työtä, niin kuin jo täällä on todettu, ennaltaehkäisyssä, jossa kysymyksessä on usein kriisitilanteissa olevien avioparien auttaminen. Tämä on hyvä asia, ja tämä lieventää heidän tuskaansa. Tämä aloitteemme tähtää valtakunnalliseen ennaltaehkäisevän koko Suomea kattavan järjestelmän käynnistämiseen kaiken ikäisille aviopareille, asunpaikasta ja äidinkielestä riippumatta. Tällä hetkellä tätä työtä tehdään muutamissa seurakunnissa, niin kuin edellä on kerrottu. Ja minulla on tässä kädessä "Kirkko muutosten keskellä" ja täällä on tällainen kuin "perhekasvatus ja seurakuntien perhetyö". Täällä kerrotaan, että vuonna 2003 seurakunnat järjestivät yli 300 erilaista aviopareille suunnattua tilaisuutta, ja niihin osallistui lähes 15 000 ihmistä. Mutta sitten seuraavaksi sanotaan, että seurakunnista 25 % tarjosi tätä mahdollisuutta. Missä ovat ne 75 %?

Tämän aloitteen tarkoitus ei ole poissulkea jo sitä työtä, mitä nyt tehdään. Jos avioliitto ei kestä, ei yleensä siinä prosessissa ole voittajia. Se tuo valtavaa tuskaa jommallekummalle tai molemmille osapuolille ja heijastuu välittömästi työpaikoille, tahtoivat he sitä tai eivät. Tämän olen kokenut hyvin usein viime vuosien aikana toimiessani esimiestehtävissä. Ja tuossa aamulla muistelin, että taitaa puolen vuoden aikana olla ehkä 5 tai 6 eroa, jossa olen henkilökohtaisesti ollut näitä ihmisiä tukemassa. Nämä kaikki tapaukset ovat johtaneet lyhyempiin tai pidempiin sairaslomiin. Hyvin usein tällainen prosessi johtaa henkilön työnkyvyn alentamiseen ja erimittaisille sairaslomille. Tämä on vain yksi osa tätä prosessia. Jos ja kuin perheeseen kuuluu lapsia, jotka ovat täysin syyttömiä tällaiseen prosessiin, juuri heidän kohdallaan tuska ja seuraamukset heijastuvat tähän päivään ja tulevaisuuteen kaikkein voimakkaimmin. Te tiedätte, jotka toimitte opetustehtävissä peruskouluissa, ja te näette tämän tilanteen, jotka toimitte työnantajina kasvuyrityksissä. Me elämme kansantaloudessa vahvinta aikaa mitä isänmaamme on koskaan historian aikana saanut elää. Samalla joudumme toteamaan, että kansamme henkinen hyvinvointi ei ole koko tuona aikana ollut niin alhaalla kuin se nyt on kuin me katsomme sitä Raamatun valossa. Minulla nousee mieleen virren 434 kolmannen säkeistön loppusanat kun minä ajattelen niitä lapsia, jotka ovat tämän prosessin osallisuudessa: "hätä ja tuska maailman, suurempi on kuin aavistan, ken tahtoo kärsivää auttaa". Jos tämän koulutuksen kautta voitaisiin avata se Raamatun näkemys, että on olemassa anteeksiantamus ja sovitus ristiriitojen korjaajana, jo silloin yksi keskeinen tavoite olisi toteutunut.

Kun tämä aloite etenee, tulee pohdittavaksi, mitä tämän koulun toteutus maksaa. Joudumme miettimään taloudellisia painopistealueita ja ehkä painottamaan niitä hieman eri tavalla. Samalla meidän on syytä muistaa ne henkiset kärsimykset, jotka nyt avioliiton purkautuminen usein aiheuttaa. Puhumattakaan taloudellisista seuraamuksista yhteiskunnassamme. Senkin laskun on jonkin maksettava. Tämän aloitteen tavoite on ennaltaehkäisevä toiminta, avioliittojen lujittaminen, sen arvossa pitäminen, sen elinikäisyys niin kuin Raamattu siitä opettaa, että se voisi kestää siihen asti, kunnes kuolema meidät siitä eroitta. Avioliitto on Jumalan säätämä ja sen tähden se pitäisi pitää siinä arvossa. Jumala on tarkoittanut avioliiton elinikäiseksi. Tätä puheenvuoroani valmistellessa minulle nousi voimakkaasti mieleen minulle ja perheelleni rakas virsi 464, josta lainaan muutaman säkeistön: "toistamme tarvitsemme syliä avointa, vanhemman kokemusta ja lapsen katsetta, kohtaamme pettymykset, ilot ja yllätykset toistemme rinnalla, voi itsekkyys ja kiire niin meidät sokaista, ettemme lainkaan huomaa läheisten tarpeita, rukoilla silloin saamme, työn paineet kuormat jaamme Kristuksen hoivissa". Kun avioliitto purkautuu, on usein syynä itsekkyys ja anteeksiantamuksen puute. Näin monet ovat minulle kertoneet, jotka ovat tämän prosessin läpikäyneet. Toivon, että tämän aloitteen käsittelyssä nähtäisiin kirkkomme mahdollisuus ja tarve tukea ennaltaehkäisevällä tavalla perheitä perheiden perusasiassa avioliiton kestämisessä. Sillä mielestäni edelleenkin perhe on yhteiskunnan perussolu.


Paluu