Puheenvuoro
Simola Pertti
,
edustaja
Otsikko:
Kirkon keskushallintoa koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2014 kirkkohallituksen esityksestä 4/2013
Täysistunto:
Perjantaina 9 päivänä toukokuuta 2014 klo 9.15
Teksti:
Arvoisa arkkipiispa. Pitkään ajattelin, että en käytä puheenvuoroa, mutta haluan sen nyt kuitenkin käyttää. Ensinnäkin haluan sanoa, että kenttäpiispa tekee erittäin tärkeää ja merkittävää työtä, ja minusta kirkko voi olla kiitollinen, että meillä on mahdollisuus toimia Puolustusvoimissa sillä tavoin kuin tänä päivänä toimitaan. Edustaja Savela totesi, ettei meillä aikaisemmin ole ollut piispainkokousta. On ollut sellainen kokous, jossa ovat olleet piispat, asessorit ja kenttäpiispa. Se ei ole muodostunut vain piispoista. Nyt tavallaan tämän kysymyksen lähtökohtana on se, onko kenttäpiispa piispa. Kirkon perinteisen käsityksen mukaan kenttäpiispaa ei voi pitää piispana. Hänellä on virkanimike, joka johtaa meitä sillä tavoin harhaan, kun se on kenttäpiispa, jolloin näkökulmaksi tulee, että hän olisi ikään kuin kirkon perinteisen käsityksen mukaan piispa. Ja näin ei ole. Tämän esityksen pohjan on varmasti se, että on haluttu muodostaa kirkkoon kirkon uskoa, oppia ja monenlaisia kirkon tärkeitä asioita pohtiva ja niissä päätöksiä tekevä aito piispainkokous, jonka jäseninä ovat nimenomaan kirkon perinteisen käsityksen mukaiset piispat. Tämän halusin sanoa. Sen takia minäkin kannatan alkuperäistä esitystä, että saadaan kirkkoon nyt oikea piispainkokous. Tämä ei ole minkäänlainen kannanotto siihen, miten arvostan kenttäpiispan työtä. Enkä sitäpaitsi oikein jaksa uskoa, että sillä olisi niin valtavan suuri merkitys yhteiskunnassa ja Puolustusvoimissa, jos kenttäpiispalla on vain läsnäolo- ja puheoikeus, kuin mitä tässä keskustelussa on tullut ilmi.
Paluu