Puheenvuoro



Kainulainen Pauliina, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle, perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, sisaret ja veljet Kristuksessa. Mikäli tämä kirkolliskokous tekee meidän perustevaliokuntamme ponnen mukaisen päätöksen, niin vastoin omia tunteitani ja näkemyksiäni minä olen valmis sitoutumaan siihen pappina. Minä kuulun niihin moniin, joiden mielestä teologiset perusteet olisivat olemassa homoseksuaalisen parisuhteen siunaamiseen, eikä tämä ole tosiaan helppoa allekirjoittaa tätä hyvin, hyvin kapean keskitien ratkaisua. Tunnen surua ja turhautumista ennen kaikkea niiden homoseksuaalisten lähimmäistemme puolesta, jotka olisivat paljon vahvempaa viestiä kirkoltaan kaivanneet. Silti seison tämän mietinnön ja sen ponnen takana. Olen valmis antamaan rukouksesta sen luonnetta vastaavan kuvan. Iloitsen siitä, että mikäli tämä vapaamuotoisen rukouksen mahdollisuus avautuu ja piispat antavat pastoraalisen ohjeen sen toteuttamisesta, niin sen jälkeen voin avoimesti rukoilla homoseksuaalisten veljieni tai sisarteni kanssa ja heidän puolestaan, kun he ovat löytäneet rinnalleen rakkaan ihmisen, johon haluavat sitoutua. Tästähän on kyse, kun he ovat halunneet rekisteröidä parisuhteensa.

Vaikka tämä ele on näin pieni, niin se kertoo siitä, miten kirkossamme tullaan hitaasti tietoisiksi siitä, miten raskasta historian taakkaa me kannamme suhtautumisessamme homoseksuaalisiin lähimmäisiimme. Aivan liian pitkään me olemme olleet sokeita ja kuuroja sille hädälle, jonka keskellä ovat eläneet ja elävät monet meistä ja läheisistämme, ehkä erityisesti ne homoseksuaalit, joille kirkko on läheinen ja rakas. Jos avaamme silmämme ja sydämemme, on meidän suostuttava tarkastelemaan niitä tapoja, joilla tulkitsemme pyhiä kirjoituksiamme, sillä aina me tulkitsemme ja painotamme, tämän todellisuuden ulkopuolelle emme pääse. Rakkaus vaatii, että suostumme irrottautumaan turvallisilta tuntuvista painotuksista, jos turvallisuuden hintana on toisen ihmisen kärsimys. Koen, että ei hätää. Jeesuksen seurassa jaksaa ottaa vastaan elämään aina kuuluvan epävarmuuden. Paljon on huolta ilmassa tässä salissa, mutta koen myös, että jos pidämme kiinni Jeesuksen koko elämän välittämästä viestistä, niin ei meillä kirkkona ole edessämme huolestuttava tulevaisuus, vaan rakkaudellisempi yhteys.


Paluu