Puheenvuoro



Koskenniemi Erkki, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä toukokuuta 2014 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Esitän lämpimät kiitokset valmistelijoille uutterasta ja myös sitkeästä työstä. Varhaisemman käsittelyn jälkeen tilanne ei ole ollut vallan helppo. Olette joutuneet piirtämään nelikulmaista ympyrää, tai ainakin yrittämään.

Moni meistä toivoo mahdollisuutta palata menneisyyteen tai edes pysyä nykytilanteessa. Nähdäkseni on selvää, että nykytilanteen säilyttäminen ei ole vaihtoehto nyt esillä olevalle uudistukselle. Ansiokas esittelymuistio tekee selväksi, että seurakuntien määrä vähenee joka tapauksessa kovaa vauhtia. Vuonna 2000 Suomessa oli 587 seurakuntaa, nyt 428. Mikäli tämä uudistus kaatuu, suunta kulkee edelleen kohti suuria yksikköjä. Tämä esitys on olemukseltaan yritys saada painopistettä pieniin yksikköihin ja jumalanpalvelusyhteisöihin, ja juuri sitä varten tuen tätä uudistusta. Samalla kuitenkin haluan sanoa oman näkökulmani suoraan. Tämä ei ole se uudistus, jolla katsotaan 20 tai 30 vuoden päähän. Silloin ei meidän seurakunnissamme eikä kokonaiskirkossamme ole enää näin raskasta ja kallista hallintoa. Silloin seurakuntiemme asioita hoidetaan merkittävästi harvemmilla kokouksilla, vähemmällä paperilla ja halvemmalla, eikä seurakuntien työntekijöiden ajasta kulu läheskään niin paljon hallintoon kuin tällä hetkellä. Tässä asiassa ei tarvitse katsoa kovin kauas menneisyyteen, eikä ymmärtääkseni myöskään kovin kauas tulevaisuuteen. Oma ukkini ei Pohjois-Savon seurakunnissa todellakaan käyttänyt valtaosaa ajastaan hallintoon ja kokouksiin, ei myöskään isoisäni täällä Turussa. Molemmat olivat ennen muuta Jumalan sanan julistajia ja seurakunnan paimenia. Tämä on, niin uskon, myös tulevaisuutemme. Siihen tilanteeseen me emme vain voi hypätä nyt. Siihen tarvitaan asennemuutosta. Sitä ei voi tilata, mutta se tulee. Siihen johdattaa pitkä ja tuskallinen laihdutuskuuri, joka kyllä pitää huolen siitä, että hallinto kevenee.

Monet uudistuksen kipukohdat ovat olleet esillä, ja mainitsen niistä muutamia. Esityksen mukaan kaikkien seurakuntien on kuuluttava seurakuntayhtymiin. Tämän pakon taustalla on varhaisempi käsittely, mutta toivon, että sitä voidaan edelleen harkita. Jollakin tavoin tästä pakosta olisi voitava hyvin perustein poiketa. Puitelain väljyyttä voitaisiin tällä tavoin edelleen harkiten lisätä. Kysymys kirkkoherran asemasta seurakuntaneuvostossa on puhuttanut paljon. Meidän ajatuksiimme vaikuttaa tällä hetkellä kaksi mallia: toisaalta erityisesti nuoremman väen keskuudessa kirkkoherra nähdään yhtiön toimitusjohtajaksi, toisaalta nimenomaan yhteiskunnallisesti aktiivisten ihmisten kanssa hänet rinnastetaan kunnanjohtajaan. Kirkkoherra ei kuitenkaan ole sen enempää toimitusjohtaja kuin kunnanjohtajakaan, vaan hän on paimen. Luterilaisen uskon mukaan hän hoitaa seurakuntaa yhdessä sen edustajien kanssa. Tuen ajatusta, jonka mukaan hänen tulisi olla seurakuntaneuvoston puheenjohtaja myös yhtymätasolla.

Tällä hetkellä kirkon jäsenen seurakunnan määrittää hänen asuinpaikkansa, eikä hän voi vaikuttaa siihen mitenkään muuten kuin muuttamalla majaa. Nyt pöydällä oleva esitys on ottanut pois nekin hyvin vähäiset höllennykset, joita oli edellisessä vaiheessa. Minä kun toivoin, että ne olisivat olleet kevään merkkejä, ja ensimmäisiä askeleita oikeaan suuntaan. Ymmärrän tämänhetkiset realiteetit väestökirjanpidon ja muun kohdalla ja totean, että tämä uudistus ei ilmeisesti voi sisältyä tähän pakettiin. Olen kuitenkin aivan varma siitä, että juuri tämä asia on tulevaisuudessa itsestäänselvyys, jonka puutetta sitten ihmetellään jälkeenpäin. Onhan ihmisellä oikeus valita oma hengellinen kotinsa itse.


Paluu