Puheenvuoro



Vikström Björn, biskop

Otsikko:
Virsikirjan lisävihkon hyväksyminen, käsikirjavaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 13/2014

Täysistunto:
Keskiviikkona 4 päivänä marraskuuta 2015 klo 9.00

Teksti:
Herra puheenjohtaja.

Totean reunoista sen verran, että tässä ehdotuksessa on vain kaksi vihkivirttä. On ilmeinen tarve saada niitä enemmän. Tiedän pitkään seurakuntapappina toimineena, että käytännössä meillä on vain kaksi virttä nykyisessä virsikirjassa, joita on käytetty. Tämä on myöskin ainoa laulu tässä ehdotuksessa, joka on trubaduurin kirjoittama ja haluan painottaa, että jos taas verrataan tähän Pikku Idan kesälauluun, niin tämä on nimenomaan kirjoitettu virreksi, eli sitä ei oteta mistään muusta käyttöyhteydestä tähän. Tämä on tilaustyö ja tässä on ollut toiveena, että tämä laulu ilmaisisi yhtäältä rakkaus Jumalan ja ihmisen välillä ja miten tämä rakkaus myöskin ilmenee ihmisten välisissä rakkaussuhteissa. Tässä puhutaan rakkaudesta ja Taivaasta. Ei ole varmaan kyse mistään tähtitaivaasta, vaan Taivasten valtakunnasta, joka tulee näkyväksi siellä, missä rakkaus toteutuu, niin kuin Jeesus julistaa. Ymmärrän, että ongelmallisin kohta on kolmannessa säkeistössä ilmaisu "var vi än på jorden går, Gud är gemensam". Jos tätä halutaan tulkita niin että on kyse pluralismista, niin ymmärrän, että tätä halutaan jättää pois. Mutta minä en ollenkaan tästä asiayhteydestä saa tällaista tulkintaa. Tässä puhutaan siitä, että emme ole koskaan yksin. Missä tahansa me liikumme maan päällä, niin meillä on yhteinen Jumala ja tämä on minusta hyvin keskeinen ajatus myöskin Raamatussa, että Jumala on kaikkien ihmisten Jumala.


Paluu