Puheenvuoro



Sahi Timo, edustaja

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen (Kirkkohallituksen esitys 3/2014)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä toukokuuta 2014 klo 12.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja. Kirkkohallituksen esitys vaikuttaa hyvältä ja sanon heti, että kannatan sen hyväksymistä, mutta kiinnitän kuitenkin muutamiin asioihin huomiota. Ensinnäkin on huomattava, että esitys on laadittu kirkolliskokouksen viime vuonna päättämien linjausten mukaisesti. Esitys siis noudattaa kirkolliskokouksen tahtoa. Niihin linjauksiin esityksissä on oikeastaan vain kaksi poikkeusta, jotka koskevat yhteisen kirkkoneuvoston ja seurakuntaneuvoston puheenjohtajan valintaa. Tietämäni mukaan kirkkohallituksen täysistunto on ollut yksimielisesti esityksen takana. Seurakunnan ja myöskin seurakuntalaisten näkökulmasta esitys täyttää yleisesti hyväksytyt tärkeät vaatimukset. Seurakunta on toiminnan perusyksikkö ja se on inhimillisen kokoinen, sellainen johon heidän on helppo samaistua, johon he ovat tottuneet; tarvetta rajojen muutoksiin ei ole. Uusi seurakuntayhtymä hoitaa usean seurakunnan taloudelliset ja hallinnolliset asiat, jotta seurakunnat voivat keskittyä päätehtäväänsä hengellisenä yhteisönä. Kirkon talouden kiristyessä päällekkäisyyksien purkaminen ja hallinnon tehokas toteuttaminen on ainoa vaihtoehto. Uusi seurakuntayhtymä vie kehitystä juuri tähän suuntaan.

Puheenjohtajuus yhteisessä kirkkoneuvostossa ja seurakuntaneuvostossa on kysymys, jossa hieman yleistäen maallikoiden ja pappien näkemykset poikkeavat. Kirkkohallituksen esitys on kompromissi, joka on ainakin esityksen mukaan, valmisteltu siten, että sen pitäisi olla myös teologisesti hyväksyttävä. Piispainkokouksen lausunnon mukaan, näin esityksessä kerrotaan, kirkon työn kannalta olisi epäedullista, jos kirkkoherralla ei olisi ollenkaan mahdollisuutta toimia puheenjohtajana. Esityksessä tämä mahdollisuus on olemassa. Luulenpa, että jos kirkkohallituksen esitys tältä osin toteutuu, monessa seurakuntaneuvostossa kirkkoherra valittaisiin puheenjohtajaksi. Vastaavasti voi käydä yhtymärovastin kohdalla yhteisessä kirkkoneuvostossa. Pitäisin tärkeänä, että esitetty kompromissiratkaisu voitaisiin hyväksyä ja ettei rakenneuudistus kaatuisi tähän asiaan.

Puheenjohtajakysymyksessä on vedottu myös seurakuntaneuvostossa esille tuleviin asioihin. Pitkään sekä seurakuntaneuvostossa että yhteisessä kirkkoneuvostossa jäsenenä olleena voin todeta, että ei ainakaan Helsingissä näissä elimissä käsiteltävistä asioista ole kuin pieni osa sellaisia, joissa on vahva hengellinen tai teologinen ulottuvuus. Valtaosa asioista on taloudellis-hallinnollisia. Siitä näkökulmasta puheenjohtajana voi toimia yhtä hyvin maallikko kuin kirkkoherra/yhtymärovasti. Puheenjohtajakysymys ei myöskään aseta seurakunnan johtajuutta kyseenalaiseksi. Kirkkoherra on selkeästi seurakunnan johtaja, on hän seurakuntaneuvoston puheenjohtaja tai ei ole.

Toinen eri näkemyksiä aiheuttanut kysymys on se, tuleeko kaikkien seurakuntien kuulua seurakuntayhtymään. Kirkkohallituksen esityksen mukaan laissa säädettäisiin hyvin väljät puitteet siitä, miten seurakuntayhtymä muodostetaan. Se on viisasta. On tärkeää, että paikallisista olosuhteista ja tilanteista riippuen seurakunnat voivat päättää, kuinka kiinteä seurakuntayhtymästä tulee ja mitä asioita annetaan sen hoidettavaksi. Luulen, että ennen pitkää monet seurakunnat tajuavat, että on hyödyllistä kuulua seurakuntayhtymään.

Mikäli laki toteutuu esityksen mukaisesti, jäin kuitenkin pohtimaan, voisiko lain perusteella syntyä sellaisia seurakuntayhtymiä, joihin kuuluu pelkästään nykyisiä kappeli- tai alueseurakuntia, joiden tilalle ei haluta perustaa lain tarkoittamia seurakuntia. Tällainen yhtymä voisi helposti olla taloudellisesti itsekannattava kokonaisuus, mutta lakiesityksen rajoja uudesta seurakuntayhtymästä se kyllä koettelisi. Lakivaliokunta voisi pohtia tätä asiaa.

Seuraava kysymys on, voiko joku seurakunta jäädä täysin yhtymärakenteen ulkopuolelle. Kaksi poikkeusta tästä on lakiesityksessä, Saksalainen seurakunta ja Olaus Petrin seurakunta. Voitaisiinko ajatella, että hyvin perustellusta syystä, ehkä poikkeuksellisesti, joku muukin seurakunta voisi jäädä yhtymärakenteen ulkopuolelle tietyksi määräajaksi, vielä vuoden 2018 jälkeen, esim. tilanteessa, jossa seurakuntayhtymään liittymisestä ei ole mahdollista saada järkevää ratkaisua aikaan tai muusta perustellusta syystä. Lakivaliokunta voisi pohtia tätäkin asiaa.

Kaiken kaikkiaan pidän kirkkohallituksen esitystä perusteltuna, hyvin valmisteltuna ja sellaisena, joka tulisi mahdollisten pienten tarkistusten jälkeen hyväksyä. Sitä ei ole syytä lähteä tekemään kokonaan uudestaan, kuten entisen alokkaan asentoa.

Jos esitys nyt raukeaa, se vääjäämättä ja valitettavasti antaa viestin, että kirkolliskokous ja kirkko ei kykene viemään välttämättömiä uudistuksia eteenpäin. Se ei ole hyvä viesti. Kirkolliskokouksella on nyt hyvä tilaisuus osoittaa, että se kykenee uudistamaan. Jos myöhemmin osoittautuu, että joku yksityiskohta vaatii tarkistamista, kirkolliskokous voi sen sitten korjata. Ratkaisu rakenneuudistuksesta olisi tehtävä tämän esityksen mukaisesti tai sen pohjalta.


Paluu