Puheenvuoro



Lemettinen Maiju, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle, perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Tänä päivänä tätä keskustelua kuunnellessani, olen ollut jotenkin käsittämättömän tyytyväinen siihen, että olen vain maallikko. Maallikolle nämä asiat näyttäytyvät selkeämpinä, yksinkertaisempina, suoraviivaisempina kuin ehkä monille teologeille. Ehkä. Perustevaliokunta on tehnyt hyvän ja viisaan esityksen asiasta. Olisin ollut valmis hyväksymään myös esityksen samaa sukupuolta olevien parisuhteen siunaamisesta, mutta ymmärrän, että nyt tehty esitys vapaamuotoisesta rukoilemisesta on kompromissi ja sellaisena tässä historian tilanteessa ilmeisesti ainoa ja paras mahdollinen. Samalla kun perustevaliokunta pyrkii rakentamaan tulevaisuuden toimintatapoja, se myös vahvasti asettuu säilyttämään kristillisen arvomaailman keskeisiä pilareita. Yksi näistä on avioliitto miehen ja naisen liittona. Mitä parisuhteen siunaamiseen tulee, ajattelen asiaa pyytäjän, välittäjän ja antajan näkökulmasta. Jos siunauksen pyytäjä on kristitty, siunauksen välittäjä on kristitty ja siunauksen antaja on Jumala, ei pitäisi olla mitään estettä siunaamiseen. Jos ja kun olemme tarkkoja, siunauksen syvin merkitys ja lahja eivät ole kiinni edes pyytäjästä tai välittäjästä, vaan vain Jumalasta ja yksin Hänestä. Mutta nyt, kahdeksan vuoden kypsyttelyn jälkeen pohdimme rukoilemisen mahdollisuutta. Ei siihen suuria uhkia pitäisi liittyä. Viime aikoina on puhuttu paljon kirkkomme jakautumisesta kahteen ryhmään, konservatiiveihin ja liberaaleihin. Suhtaudun tällaisiin, kuten muihinkin ihmisten luokitteluihin, kriittisesti. Leimojen lyöminen näyttää heikentävän oleellisesti kuuloa. Vaikka kuulumme kaikki, ainakin minä, huonokuuloisten lehtereille, houkuttelisin meitä kaikkia, vaikka edustaja Marjokorpi tästä varoittikin miettimään, miten Jeesus Nasaretilainen suhtautui aikansa syrjittyihin ja vähemmistöihin. Miten hän kohteli oman kansansa hyljeksimiä, vääräuskoisia vaikkakin samaan Jumalaan uskovia samarialaisia. Hän nosti heidät esimerkiksi laupeudesta. Miten hän suhtautui vieraalle vallalle ja omaan taskuunsa veroja kerääviin isänmaan pettureiksi luokiteltuihin publikaaneihin tai kuten Uudessa testamentissa sanotaan, syntisiin. Hän meni heille kylään. Jättikö hän parantamatta ajan sairauskäsityksen mukaan riivatuiksi tai saastaisiksi määriteltyjä? Hän paransi heidät. Eikä tainnut kovin kaksista porukkaa olla opetuslastenkaan joukko, ymmärtäähän sen. He olivat vain miehiä. Puhtaus ja temppelikelpoisuus olivat monista armon saaneista kaukana. Jeesus ylitti kaikki rajat, kun oli kysymys ihmisen, erityisesti vähemmistöjen ja syrjittyjen asiasta. Tietääkseni hänen toimintaperiaatteensa eivät ole muuttuneet. Jeesus Nasaretilaisen esimerkin perusteella meillä ei ole todellista vaaraa olla liian avaramielisiä suhtautumisessamme homouteen ja lesbouteen tai samaa sukupuolta olevien parisuhteeseen. Ja parisuhteeseen liittyvään kysymykseen rukoilemisesta. Oli tietomme homouden syistä peräisin 2000-3000 vuoden takaa tai uusimmista tutkimustuloksista, meillä ei ole oikeutta syrjiä ketään eikä leimata ketään. Toivon, että kirkkoni, luterilainen kirkkomme, toimisi väsymättä armollisen menon puolesta armotonta menoa vastaan. Näissä raamatuntulkinnan kysymyksissä noudatan eteläpohjalaista mutkattomuuden määritelmää, eli että se on tästä tallin piihin. Luther opetti, että koko Raamattu ajaa takaa Kristusta, se on keskeistä. Etsin Raamatusta ilmoitusta Jumalasta ja Kristuksesta. En edellytä, että Raamattu olisi biologian, lääketieteen, psykologian tai maailmankaikkeuden oppikirja vuonna 2010 jKr. Jos Jumala on antanut meille lahjaksi järjen ja tutkijan uteliaisuuden, hän on ilmeisesti tarkoittanut lahjansa myös käytettäväksi. Jos Jeesuksen aikalaiset olivat ehdottomasti sitä mieltä, että epilepsia johtuu riivaajista tai että maa on pannukakku, meidän on syytä olla aivan yhtä perustelluista syistä anteeksi pyytämättä toista mieltä. Mutta kun Jeesus sanoo Uuden testamentin mukaan "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta", "Autuaita ne, jotka toisia armahtavat: heidät armahdetaan" tai kun Hän lupaa "minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti", siihen voi luottaa suorasuuntauksella tästä tallin piihin. Toivon, että kirkolliskokous asettuu perustevaliokunnan ponsiesityksen taakse. Ei särjetä haurasta sopua, mennään kapealla polulla eteenpäin.



Paluu