Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston talousarvio vuodelle 2017 ja toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2017-2019 (Kirkkohallituksen esitys 5/2016)

Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kirkon keskusrahaston toiminta- ja taloussuunnitelman sivulta 26 poistetaan päätösesityksen kohta nro 2, jossa todetaan, että lisämaksua ei peritä. Lisämaksua ei enää muutenkaan perittäisi, koska kirkkolaissa ei enää mainita tätä maksua.

Seurakuntien viime vuoden taloustilanne oli yllättävän hyvä. Se johtuu siitä, että seurakuntien tuotot kasvoivat viime vuonna huomattavasti enemmän kuin kulut. Toimintatuotot, kirkollisverotulot sekä yhteisöverotulot kasvoivat merkittävästi. Sen sijaan toimintakulut kasvoivat vain 0,3 % ja henkilöstökulut, jotka ovat suurin menoerä, vähenivät 0,3 %. Tämä on kolmas peräkkäinen vuosi, jolloin henkilöstökulut pienenevät. Toisaalta hyvä, toisaalta Eläkerahaston tulevaisuuden kannalta haasteellista. Tästä kaikesta seurasi se, että vuosikate kasvoi viime vuonna peräti 37 % ja tilikauden tulos 95 %, mikä oli huikea nousu.

Vuosi 2008 jää kirkkohistoriaan kaikkien aikojen korkeimpana verotulovuotena, tosin myös vuodet 2011, 2013 ja 2015 ovat kilpailukykyisiä. Tänä vuonna yhteisöverotuloja ei enää ole, mutta edellisen vuoden yhteisöverotuloja on kertynyt vielä 23 miljoonaa, joten tämäkin vuosi saattaa päättyä hyvin. Mutta vaikka kirkollisverotulot viime vuonna nousivat noin 1 %, viime vuonna maksuunpannut kirkollisverotulot olivat 1,5 % pienemmät kuin mitä edellisvuonna. Tätä voidaan pitää huolestuttavana signaalina. Vuoden kirkollisverotulot ovat kassaan kilahtaneet verotulot jonain vuonna, olivatpa ne joko sille vuodelle kuuluvia verotuloja, edellisen vuoden jälkiveroja tai seuraavan vuoden ennakoita. Maksuunpantu on jonkun verovuoden verotulo ja vuonna 2015 se siis pieneni 1,5 % edellisvuoteen verrattuna.

Yhteiskunnalliset tehtävät verrattuna yhteisövero-osuuteen. Viime vuonna yhteisövero-osuus oli varsin korkea, joten ero yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksiin oli viime vuonna vain 15 miljoonaa euroa. Jos tänä vuonna lasketaan yhteen valtion rahoitus, jota seurakunnille jaetaan 107 miljoonaa, Kirkon keskusrahastolle yhteiskunnallisiin tehtäviin käytettäväksi jäävä 7 miljoonaa euroa ja edellisen vuoden yhteisövero-osuus 23 miljoonaa euroa, näyttäisi siltä, että tämän vuoden tuotto olisi peräti 137 miljoonaa euroa.

Vuonna 2015 enää vain 37 seurakunnalla oli negatiivinen vuosikate, negatiivinen tulos noin sadalla.

Kirkon keskusrahastossa on kaksi osaa: kirkon yhteinen toiminta ja Kirkon palvelukeskus. Kirkon yhteiseen toimintaan sisältyy Kirkkohallitus, hiippakunnallinen toiminta, avustukset, valtion rahoitus ja omakatteiset rahastot. Kirkon yhteinen toiminta rahoitetaan laskennallisen kirkollisveron perusteella kerättävällä perusmaksulla. Lainmukainen katto tälle maksulle on 10 %, tällä hetkellä se on 7,5 %. Laskennallinen kirkollisvero saadaan siten, että kirkollisverotulo jaetaan veroprosentilla. Eli jos meillä on kolme seurakuntaa A, B ja C, joilla kaikilla on 2 miljoonaa euroa kirkollisverotuloa mutta eri veroprosentit, saadaan laskennallinen kirkollisvero jakamalla verotulo veroprosentilla ja sen perusteella lasketaan 7,5 %:n perusmaksu. Toisin sanoen 1 % seurakunta maksaa kaksi kertaa enemmän perusmaksua kuin 2 % seurakunta.

Kirkkohallituksen ja hiippakuntien, eli yhteisen toiminnan kehykset. Olemme kohtuullisen hyvin onnistuneet nollalinjassa. Iso ero tilinpäätöksen 2015 ja talousarvion 2016 välillä johtuu siitä, että Kirjuri-jäsentietojärjestelmää rahoitetaan jatkossa valtion rahoituksella. Toinen poikkeama on se, että vuonna 2016 on järjestetty synodaalikokoukset, joihin varattiin tälle vuodelle budjetissa rahaa. Ensi vuonna hiippakunnat palaavat ns. perustasolle.

Perusmaksutulot ja perusmaksuprosentti. Tänä vuonna perusmaksu alennettiin 8,2 %:sta 7,5 %:iin. Tietysti myös tulokertymä aleni vastaavasti. Seurakunnilta perittäviä maksuja voitiin alentaa, koska rakennusavustuksia rahoitetaan jatkossa pääosin valtion rahoituksen avulla. Ajatus on, että 7,5 % säilyisi tämän suunnitelmakauden ajan eikä senkään jälkeen ainakaan nousisi.

Kirkon yhteisen toiminnan vuosikate, tilikauden ali- ja ylijäämä. Tavoite on, että vuosikate on noin poistojen suuruinen. Poistot ovat noin 4 miljoonaa euroa, joten vuosikate ei suunnitelmakaudella täysin riitä poistoihin eli alijäämä vuotta kohden on muutama satatuhatta euroa. Myös vuosina 2013-2015 on yritetty tehdä budjetissa alijäämää, mutta se on aina tilinpäätöksen yhteydessä jostain kumman syystä kääntynyt + -merkkiseksi. Nyt olettaisin, ettei tänä vuonna sellaista temppua pystytä tekemään. Alijäämä sinänsä ei ole vaarallista, koska meillä on kuitenkin ylijäämää ja rahavaroja noin 35 miljoonan euron verran. Tämän suuruinen alijäämä ei saata kirkon keskusrahastoa millään lailla taloudellisiin vaikeuksiin.

Kirkkohallituksen esitys ensi vuodelle + 0,9 %. Tämä kehyksiin nähden 300.000 euron ylitysesitys johtuu ensinnäkin kansliapäällikön jo aikaisemmin mainitsemasta uudesta strategisesta hankkeesta, jossa varaudutaan soteen ja maakuntauudistukseen. Osaltaan se johtuu kirkon tiedotuskeskukseen tehdystä pienestä lisäpanostuksesta mm. verkkopalveluihin sekä seurakuntavaalibudjetin uudesta hahmotustavasta. Aikaisemmin seurakuntavaaleihin on varauduttu kerran neljässä vuodessa varsin isolla summalla, nyt tämä summa jaetaan tasan neljälle vuodelle, jolloin se olisi noin 170.000-200.000 euroa vuotta kohden.

Hiippakuntien rahanjakomallissa noin 13 miljoonaa euroa jaetaan seuraavasti. Kiinteistökuluihin varaudutaan sen suuruisina, kuin mitä kulut todella ovat. Muut kulut, eli henkilöstö- ja toimintakulut jaetaan siten, että ensin erotetaan erityisosa, josta maksetaan arkkipiispan, kuurojenpappien ja vankiladiakonien palkat. Loppuosa jaetaan siten, että suurin osa on kiinteää osaa, muuttuva osa on vain noin 1/3. Tämä jaetaan väkiluvun, seurakuntien lukumäärän ja matkustusalan mukaisesti. Tiedot päivitetään vuosittain, ensi vuodelle muutokset olivat todella olemattomat.

Merkittävämpi kysymys koskien hiippakuntia liittyy talousvaliokunnan mietintöön 4/2015. Talousvaliokunta pyysi kirkkohallitusta selvittämään, onko ensi vuoden alusta lähtien mahdollista siirtää kansainvälisen työn hiippakuntasihteerien ja asiantuntijoiden palkkakustannukset kokonaan kirkon keskusrahaston vastuulle. Kirkkohallituksen ja järjestöjen välillä on perussopimus, joka on voimassa kesäkuuhun 2018 saakka. Järjestöt maksavat henkilöstökulut, kirkon keskusrahasto maksaa matka- ja muita kuluja 20 000 euroa hiippakuntaa kohden vuodessa. Kirkkohallituksen käsityksen mukaan olisi mahdollista siirtyä uuteen sopimusmalliin kesäkuussa 2018, jolloin nykyinen sopimus päättyy. Silloin mallina olisi ns. Norjan-malli, jolloin puolet maksettaisiin keskusrahaston varoista ja puolet kuten nytkin, eli järjestöt maksaisivat. Tällä muutoksella olisi tietysti kustannusvaikutuksia keskusrahastolle, vuonna 2018 noin 165 000 euroa ja vuodesta 2019 alkaen noin 280 000 euroa vuodessa. Tähän asiaan palataan vuoden päästä seuraavan toiminta- ja taloussuunnitelman käsittelyn yhteydessä. Toivoisin, että talousvaliokunta ottaisi jo tulevassa mietinnössään kantaa siihen, millä mallilla edetään.

Avustukset ovat 7 miljoonaa euroa vuodessa. Vuonna 2002 seurakunnille myönnettiin perinteisiä avustuksia noin 18 miljoonaa euroa. Tuolloin kirkolliskokoukselta tuli aloite, jossa pyydettiin selvittämään ja kehittämään avustusjärjestelmää, selvitys ostettiin Tampereen yliopistolta. Tuo selvitys oli aika karu. Se osoitti, että ne seurakunnat, jotka avustusta tarvitsivat, eivät sitä saaneet. Sen sijaan sitä kanavoitiin sellaisille seurakunnille, joilla ei juurikaan ollut avustustarvetta. Tähän tartuttiin ja luotiin myös uusi avustusmalli, kehittämisavustukset,niillä tuettiin seurakuntien yhteistoimintaa ja erityisesti seurakuntien yhdistymisiä. Tämän hankkeen seurauksena olemme nyt päässeet tilanteeseen, jossa seurakunta-avustukset ovat noin 3,2 miljoonaa euroa vuodessa, lisäksi valtion rahoituksesta maksetaan 5 miljoonaa euroa. Tämän alhaisemmaksi seurakunta-avustuksia on mahdotonta saada.

Valtion rahoitusta saamme tänä vuonna 114 miljoonaa euroa, sen lisäksi verotuskustannukset alenevat 6 miljoonaa euroa. Tämä jaetaan kuukausittain seurakunnille euroa/kunnan jäsen -perusteella, jolloin jokaisen kunnan jäsenen osuus on 19,55 euroa. Lisäksi 5 miljoonaa euroa käytetään avustuksiin ja 2 miljoonaa kirjuri-hankkeen ylläpitoon ja kehitystyöhön. Rahoituslakiin on kirjattu, että rahoituksen tasoa korotetaan kuluttajahintaindeksin mukaisesti. Olemme arvioineet, että tämän vaikutus olisi 0,5 miljoonaa euroa, eli emme usko kovin nopeasti kasvavaan inflaatioon emmekä juuri minkäänlaiseen talouskasvuun. Jos tämän mukaan menemme, ensi vuonna seurakunnat saisivat 19,59 euroa/kunnan jäsen. Toisaalta pöydillä on lakiluonnos rahoituslain muuttamiseksi, siinä todetaan, että indeksit jäädytetään vuosiksi 2017-2019. Tämä teksti on suoraan lakiesityksestä, VM on käyttänyt huomattavasti optimistisempia inflaatiolukuja ja talouskehityksestä on paljon ruusuisempi kuva kuin mitä meillä. Viimeinen virke on aika karu: "Seurakunnat voisivat kattaa erotuksen joko käyttämällä lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksiin seurakunnan jäsenten maksamia kirkollisverovaroja tai korottamalla hautatoimen maksuja." Mutta tähänhän te otatte kohta kantaa.

Ensi vuonna kaikki seurakuntataloudet ovat Kipan asiakkaina. Vielä ensi vuonna on viimeisten asiakkaiden siirtymiseen liittyviä tehtäviä, annetaan mm. erityistukea uusille seurakunnille asiakkuuden alkuvaiheessa, puretaan asiakkaiden vastaanottoprojekti ja päivitetään Kipan strategia, eli ensimmäinen Kipan ns. normaali toimintavuosi on vasta vuosi 2018. Suoritemäärät ovat tarkentuneet siitä, kun Kipaa lähdettiin rakentamaan. Kaikki suoritemäärät ovat laskeneet, osa enemmän, osa vähemmän. Toisaalta on todettu, että kirjanpitoon kuuluu arvioitua enemmän aikaa. Kipan liikevaihto tulee olemaan vuodesta 2018 alkaen lähes 2 miljoonaa euroa pienempi kuin alunperin on arvioitu. Tästä tietysti seuraa se, että Kipan kulujen on alennuttava vastaavasti. Kipassa on nyt 139 henkilöä, joista 38 on määräaikaista. Henkilöstömäärän täytyy hallitusti pienentyä, kun liikevaihto laskee ja suoritemäärät pienenevät. Toisaalta te olette luopuneet Kipan siirtymävaiheen "velan" takaisinmaksusta, joten palvelumaksujen odotetaan alenevan. Johtokunta vahvistaa uuden palveluhinnaston, jossa tässä vaiheessa matka- ja kululaskujen hintaa esitetään alennettavaksi ja tavoitteena olisi myös alentaa muitakin maksuja vuoden 2018 alusta.

Talousvaliokunta esitti toukokuussa toiveen selvittää Kipa-projektissa syntyneitä kustannuksia. Talousvaliokunta esitti mietinnössään 3/2016 seuraavaa: "Valiokunta toivoo, että kirkolliskokoukselle esitetään marraskuussa 2016 selvitys Kipa-projektissa syntyneistä kustannuksista mukaan lukien valmistelu ja määrittelyvaiheen kulut, sekä selvitys siitä, miten projektin oppeja jatkossa voidaan hyödyntää kirkon kehittämishankkeissa." Tarkemman raportin tästä annan talousvaliokunnalle. Kustannukset koostuvat neljästä eri osa-alueesta. Heta-hanketta elettiin vuosina 2007-2011. Siinä oli mukana konsultteja FCG:stä, Deloittelta sekä PWC:ltä. Suunnittelukulut 2,1 miljoonaa euroa + projektipäällikön kustannukset liittyvät tähän. Seurakunnan työntekijöiden työpanos oli heta-hankkeessa varsin merkittävä. Oli lukuisia työryhmiä, joissa oli mukana uskomattoman suuri määrä kirkon työntekijöitä. Kipan investoinnit ovat yhteensä 11,4 miljoonaa euroa. Kipan toiminnan alijäämä, eli se velka jonka olette antaneet anteeksi, on noin 18 miljoonaa euroa. Lisäksi tähän liittyy tuet seurakunnille. Me tuemme seurakuntia siirtymävaiheen muutoksessa kahta kautta. Projektissa "tuki Kipan asiakkaille" selvitetään ennen Kipaan siirtymistä ja sen jälkeen sitä, miten seurakunnissa mahdollisimman hyvin saisi kehitettyä omia prosesseja. Tämä on ollut kovin kysytty ja ilmeisesti myös varsin onnistunut projekti. Meillä on myös "Kipan tuki pienille seurakunnille", joka on tarkoitettu niille seurakunnille, joissa on vain yksi taloushenkilö. Eli seurakunnille, joissa ei saada henkilökunnan vähennyksestä juurikaan säästöjä. Tuemme näitä seurakuntia siirtymävaiheen ajan, eli avustamme näitä seurakuntia palvelumaksun verran siirtymävaiheen aikana. Tästä kaikesta saamme yhteensä 36 miljoonaa euroa ja se menee/on mennyt Kirkon keskusrahaston yhteisestä kassasta.

Nyt katsomme arviota Kipan taloudesta verrattuna Heta-hankkeessa esitettyyn. Vuonna 2011 arvioimme, että investoinnit olisivat 4,7 miljoonaa euroa, mutta toisaalta myös arvioimme, että Hetassa olisi ollut peräti 222 henkilöä. Kipan tavoitetilan arviointi tehtiin vuonna 2013, jolloin jo tiesimme, minkä suuruisiksi investoinnit tulevat muodostumaan ja toisaalta tiesimme, että henkilökuntamäärä tulee olemaan huomattavasti pienempi kuin ensimmäisessä arvioinnissa. Siinä vaiheessa investointien oletettiin olevan 8,3 miljoonaa ja henkilökunnan määrä 132. Ja tässä Kipan talous tämän hetken tietämyksen mukaan eli Kipan tilinpäätös tämän vuoden lopussa: henkilöarvio, jossa ovat sekä vakinaiset että määräaikaset, on suurin piirtein sama kuin vuonna 2013 tehty tavoitetila-arvio. Kaikki muut kustannukset ovat hieman pienemmät, paitsi investoinnit, jotka ovat lisälisenssihankintojen yms. vuoksi isommat. Kokonaiskustannukset ovat kuitenkin yllättävän lähellä toisiaan, kun vertaa kaikkia kolmea eli ensimmäistä suunnitelmaa, tarkistusarviota sekä tätä arviota, joka näyttää tämän hetkisen tilanteen.

Miten projektihankkeiden oppia voidaan jatkossa hyödyntää kirkon kehittämishankkeissa? Olemme oppineet, että seurakuntien tilanne eli osaaminen ja lähtötaso ovat hyvin erilaisia. Ne tiedettiin erilaisiksi, mutta ne olivat vieläkin erilaisempia. Eli seurakuntia täytyy tukea muutoksissa aivan konkreettisella tasolla. Hankkeen valmistelun täytyy edetä systemaattisesti. Eli ensin täytyy asettaa ylätason tavoite, joka hyväksytetään päätöksentekijöillä ja sen jälkeen suoritetaan käytännön valmistelut. Vaikka tässä projektissa oli sitoutettuna seurakuntien väkeä todella paljon, olisi meillä pitänyt olla vieläkin laajemmat sidosryhmät mukana, koska täytyy saada aikaan tunne, että tämä on meidän yhteinen hanke. Eikä niin, että on vastapuolia. Tämä saadaan aikaan vain mahdollisimman monen tahon mukaan ottamisella. Kiitos.



Paluu