Puheenvuoro



Rantanen Leena, kirkkoneuvos

Otsikko:
Kertomus Kirkkohallituksen ja hiippakuntien toiminnasta vuonna 2004 sekä Kirkon keskusrahaston tilinpäätös ja vastuuvapauden myöntäminen

Täysistunto:
Maanantaina 9 päivänä toukokuuta 2005 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Esittelen teille nyt keskusrahaston tilinpäätöksen vuodelta 2004 aivan pääpiirteissään, mutta sitä ennen palaan tähän äsken esillä olleeseen kalvoon. Nyt on valitettavasti käynyt ilmi, että tästä puuttuu Porvoon hiippakunta ja siitä saattaa äkkinäisesti saada sellaisen käsityksen, että kirkkohallitus on päättänyt lakkauttaa Porvoon hiippakunnan. Se ei nyt pidä todellakaan paikkaansa. Porvoon tilanne on sama kuin Mikkelin, eli se on pluspuoleinen pilari.

Mutta sitten varsinaiseen aiheeseen. Keskusrahastostahan tulee vuosi vuodelta, jos taseella tai liikevaihdolla mitataan, yhä suuremmassa määrin eläkelaitos. Viime vuoden lopulla liikevaihdosta (jos niin voi sanoa) 75 % oli eläkelaitosta ja enää 25 % muuta toimintaa. Avustusten osuus oli 10 % koko kakusta. Tämän 25 % me vielä tällä hetkellä rahoitamme perusmaksulla ja progressiivisesti kerättävällä lisämaksulla. Eläkelaitospuoli rahoitetaan Suomen korkeimmalla työnantajamaksulla 27 %:lla ja yhteiskunnassa yleisesti päätetyllä työntekijän eläkemaksulla. Viime vuonna saimme sijoitustoiminnan tuottoa peräti 9,5 %.

Nämä olennaiset havainnot eläkelaitoksesta viime vuodelta ovat oikeastaan täsmälleen samat kuin olennaiset havainnot eläkelaitoksesta vuodelta 2003. Teimme taas sen saman havainnon, että oletettavasti eläkemaksutulot riittävät eläkemenoihin ennakoitua pidemmälle eli toivottavasti vuoteen 2010. Eli eläkemaksutulot kasvoivat enemmän ja eläkemenot olivat pienemmät kuin mitä kuviteltiin. Näiden arvioiminen on äärettömän vaikeata. Erityisesti eläkemaksutulojen kasvu hämmästytti, koska toisaalta muistamme, että verotulot ovat kasvaneet vähemmän kuin mitä kirkon palkkasumma. Siinä on jonkinlainen pieni epäloogisuus, mikä on tietysti ihan positiivinen epäloogisuus. Toisaalta eläkemenojen arviointi on varsin hankalaa. Me tiedämme tietysti suurin piirtein kirkon työntekijöiden ikärakenteen, mutta me emme tiedä, minkä tyyppiselle eläkkeelle itse kukin on missäkin vaiheessa jäämässä. Niiden arviointi tulee tästä vuodesta eteenpäin vielä vaikeammaksi, koska päätuotettamme (vanhuuseläkepäätös) voidaan myöntää nyt 62-68 vuotiaille. Ja meidän on aika vaikea tietää, minkä ikäisenä itse kukin suunnittelee eläkkeelle jäävänsä.

Viime vuoden tuotto oli edelleen varsin hyvä. Se oli tosiaan 9,5 %. Eläkerahaston johtokunta, joka johtaa ja valvoo sijoitustoimintaa, asetti tavoitteeksi 6,5 %, ja sen me ylitimme reippaasti. Koko historian ajalta, eli vuodesta 1992, meidän vuosituottomme on ollut 9,6 %, ja nettotuotto 8 %, eli se on ollut todella hurjan hyvä. Eläkemaksutulomme olivat siis viime vuonna noin 121 miljoonaa euroa. Tästä eläkemaksutulosta 80 % meni maksettuihin eläkkeisiin. Erittäin suuri osuus eli 5 % meni tietohallintokuluihin, hyvin kohtuullinen osuus henkilöstökuluihin ja 14 % rahastoimme. Näin katsottuna 14 % tuntuu varsin suurelta rahastointiosuudelta, mutta Kevassa eli Kuntien eläkevakuutuksessa ja yksityisellä puolella eli TEL:ssä, keskimäärin rahastoitiin eläkemaksuista 24 %.

Meillä lienee täydellinen mahdottomuus lisätä rahastointiosuutta (se toivottavasti selviää tästä kuvasta). Tässä on kolme pilaria, korkeimmalle ulottuva olemme me Kirkon keskusrahasto, yhteislaskettu työntekijän ja työnantajan eläkemaksuprosentti on 31,6 %. Kuntien eläkevakuutuksessa se on vajaa 28 % ja yksityisellä puolella vain vähän yli 21 %. Jos katsotte noita laatikoita, niin huomaatte, että siitä selitys meidän tilanteeseemme löytyy. Kirkossa on käytännöllisesti katsoen yhtä paljon eläkevakuutettuja kuin eläkeläisiä. Sisarlaitoksessamme Kevassa tämä suhde eläkeläisten ja vakuutettujen välillä on täysin toinen. Eli jos ajattelee kirkon palkkasummaa, niin siitä 25 % menee suoraan tällä hetkellä eläkkeisiin, eli se on varsin raskas rakenne. Sitä on tietysti mahdoton purkaa, eli tämä on se maksutaso millä varmasti joudumme jatkossakin elämään.

Sitten eläkerahasto viime vuodenvaihteessa. Sinne siirsimme eläketoiminnasta eli eläkemaksujen ja eläkemenojen erotuksesta 17 miljoonaa euroa ja sijoitustoiminnasta 22 miljoonaa euroa. Rahaston kirjanpitoarvo on vähän yli 500 miljoonaa euroa ja markkina-arvo 550 miljoonaa euroa. Rahasto tämmöisenään riittäisi viiden vuoden eläkemenoihin, ja toisaalta mitattuna kirkon palkkasummalla se on 1,3 kertaa kirkon palkkasumma. Silloin kuin käynnistimme rahaston noin vuonna 1992 tavoitteeksi otimme 1,5 kertaa kirkon palkkasumma. Sitä pidettiin silloin niin suurena, että sitä ei koskaan voisi saavuttaa. Mutta nyt tämä on kehittynyt niin hyvin, että tavoite on lähellä. Ja kokonaisvastuusta on katettu noin 17 %.

Tässä vielä näette rahaston kasvun 90-luvun alusta. Tuo kaukana 2010 piirretty tolppa kuvaa tämän hetkistä käsitystä rahaston tavoitekoosta. Mutta tavoitekoko on määritelty ennen kuin Puron paketin uudistukset tulivat voimaan, eli meillä on perusteltua syytä olettaa, että kun seuraava selvitys tehdään, tavoitekoko on alhaisempi. Tällä Puron paketin mukanaan tuomilla muutoksilla pitäisi olla vastuuta laskeva vaikutus.

Sitten vielä eläkerahastosta sen verran, että miten se on sijoitettu. Mehän olemme perinteisesti, samoin kuin Valtion eläkerahasto ja Kuntien eläkevakuutus, olleet hyvin voimakkaasti osakesijoittajia. Te, jotka olitte täällä viime kaudella, muistatte varmaan varsin hyvin ne muutamat vuodet kun eläkerahasto ei juurikaan kasvanut johtuen siitä, että osakesijoituksiin liittyvä riski niinä vuosina toteutui. Mutta me olemme juuri nyt päässeet hyvälle kasvu-uralle. Meillä on osakkeita peräti 45 %, mikä on varsin paljon. Korkopapereita meillä on 40 %, asuntoja ja kiinteistöjä 2 % ja muita 3 %. Tämä sijoitustoiminta hoidetaan siten, että me käytämme viittä eri varainhoitajaa. Eurooppa-osakkeissa meillä on Gyllenberg ja Opstock varainhoitajina, korkopuolella Evli ja Alfred Berg ja EU:n ulkopuolisissa osakkeissa meillä on Carnegie. Sijoitustoiminnassa pyrimme toimimaan mahdollisimman eettisesti kirkkohallituksen hyväksymiä eettisiä ohjeita noudattaen siten, että osakesalkuista on tietyt toimialat suljettu kokonaan pois. Ja näitä pyritään sijoittamaan tiettyjen eettisten indeksien mukaan.

Sitten tästä keskusrahaston muusta toiminnasta. Tässä ei mitään varsin järisyttävän merkillistä ole, muuta kuin että talousarvio, mikä oli 212 000 euroa miinusmerkkinen, olikin sitten toteutuessaan 2,5 miljoonaa euroa plusmerkkinen, mikä oli tietysti ihan hyvä seikka. Ja mistä tämä yllättävä lopputulos sitten johtuu? Se johtuu ensinnäkin siitä, että perinteiseen tapaan suunnitteluyksiköidemme tulot olivat hieman suuremmat ja menot hieman pienemmät kuin mitä arvioitiin noin keskimäärin. Seurakuntamaksut olivat jonkin verran eli 1 % arvioitua suuremmat. Niin ikään keskusrahaston puolella rahoitustuotot olivat arvioitua suuremmat, koska tähän osa-alueeseen ryhdyttiin kiinnittämään poikkeuksellisen paljon huomiota.

Tämä perinteinen kalvo "vuosikate miinus poistot" (vuosikate sininen ja poistot punainen), osoittaa, että tuloksemme on varsin hyvä ja talous vankalla pohjalla. Toisin kuin 2004 talousarviota tehdessä oletettiin.

Vuosi sitten talousvaliokunta totesi, että keskusrahaston oman pääoman ja kassavarojen kasvattamiseen ei ole jatkossa tarvetta, mikä on tietysti ihan hyvä toteamus. Tässä kuitenkin esitetään, että tilikauden ylijäämäksi jätetään tämä 2,5 miljoonaa euroa. Osalla tästä ikään kuin "lainausmerkeissä" katetaan tämän vuoden ensimmäisen talousarvion muutoksen yhteydessä syntyvä alijäämä. Koska niin kuin muutosesityksestä kävi ilmi, yhdistymisavustussitoumukset ovat huomattavasti suuremmat kuin mitä talousarviota laadittaessa oletettiin. Ja näiden siirtojen jälkeen keskusrahaston tase näyttäisi tällaiselta, eli omakatteisissa rahastoista löytyy eläkerahasto sekä ekumeeninen rahasto ja diakoniarahasto. Ja sitten tällä muulla vapaammalla puolella löytyy isoimpina rahastoina seurakuntamaksujen tasausrahasto ja vararahasto plus kohtuullisen suuri ylijäämä.

Tietysti tämän viime vuoden tuloksen jälkeen on varmaan varsin vaikea uskoa sitä, että kokonaiskirkon talous olisi jollain lailla heikentymässä. Mutta jos tässä ihan lopuksi katsotaan, miltä viime vuoden seurakuntien verotilitykset näyttivät. Nämähän vaikuttavat keskusrahaston elämään vuonna 2006. Näyttää siltä, että kirkollisvero on vuodesta 2003 kasvanut vain 0,4 % mikä on varsin vähän. Syyt tähän näin pieneen muutokseen ovat siinä, että veronkevennykset tosiaan veivät 23 miljoonaa euroa tuona vuonna plus sitten jäseniä tosiaan väheni myös jo 2003. Yhteisövero-osuus on sen sijaan kasvanut ihan kivasti, eli 9,3 %, johtuen siitä, että kirkollisveroon saatu kompensaatio toteutui neljänneksen osalta siten, että yhteisövero-osuutta kasvatettiin 1,7:stä 1,8:aan. Eli yhteensä verotilitykset vuonna 2004 lisääntyivät vain 1,4 %, mikä on historiallisesti ottaen varsin vähän, ja on jo eräänlainen signaali siitä, mitä tulevaisuudessa olisi odotettavissa. Kiitos.


Paluu