Puheenvuoro



Jolkkonen Jari, piispa

Otsikko:
Kirkon paikallistason rakenteita koskevan sääntelyn muuttaminen, lakivaliokunnan mietintö 1/2015 kirkkohallituksen esityksestä 3/2014 - Ensimmäinen käsittely

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2015 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat.

Tämä keskustelu seurakunnan hallinnollisista rakenteista on jo luonteensa puolesta abstraktia, sitä on vaikea hahmottaa. Haluan yrittää konkretisoida sitä esittelemällä yhden olemassa olevan kevytyhtymän, joka mielestäni toimii kenttäkokeena tai käytännön testilaboratoriona lakivaliokunnan esityksen kanssa. Ja teen sen täysin tietoisena siitä, mistä lakivaliokuntakin on tietoinen, eli että Suomessa alueet ovat erilaisia ja siksi yksi esimerkki ei välttämättä sellaisenaan ja suoraan sovi toiselle puolelle maata. Silti, jotta sana voisi tulla lihaksi, on mielestäni paikallaan puhua jo oikeista ja jo olemassa olevista esimerkeistä.

Eli esittelen teille neljä vuotta vanhan Ylä-Savon seurakuntayhtymän. Väitän tuntevani sen aika hyvin usean piispantarkastuksen perusteella. Sen filosofia muistuttaa hyvin pitkälle käsillä olevaa ehdotusta, Ylä-Savon seurakuntayhtymä haluttiin sellaiseksi, että siinä seurakunnat ovat isäntiä ja emäntiä ja yhtymä tukee ja palvelee seurakuntien hengellistä työtä ja toimintaa. Siksi sitä ei haluttu yhtymäksi, joka esimerkiksi imee kaikki virat ja varat, tai joka määrää seurakunnille jatkuvasti toisarvoisia tehtäviä, tai jossa joku kabinetissa valittu hallinto- tai viestintäjohtaja määrää kirkon opista tai äänestä ohi kansanvaalilla valittujen kirkkoherrojen ja luottamushenkilöiden. Sitä ei myöskään haluttu sellaiseksi, jossa keinotekoisesti pyritään tekemään yhdenkokoisia seurakuntia. Eli tavoitteena oli malli, joka ensimmäiseksi turvaa seurakunnan hengellisen elämän ja toiminnallisen itsenäisyyden ja identiteetin kuulumisyhteisönä ja sitten työnjohdon. Ja jossa toiseksi yhtymä tukee ja palvelee itsenäisiä ja erikokoisia yhtymäseurakuntia tasapuolisesti. Yhtymä keskittyy hoitamaan tukitoimet, joihin kuuluvat talouden hoito ja henkilöstöhallinto, keskusrekisteri, kiinteistöhallinto, hautatoimen koordinointi, yhteinen koulutus ja hankinnat, sekä yhteinen viestintä. Ja viestintäkin on järjestetty aika kevyesti, koska tämän laajan alueen vuoksi yhteistä seurakuntalehteä ei ole, vaan seurakunnat ilmoittavat toiminnastaan paikallislehdissä.

Ja tähän yhtymään kuuluu hyvin erikokoisia seurakuntia. Sen runko on Olvista tuttu Iisalmi, 18 000 jäsentä - nämä ovat uusia ja tuoreita tilastoja. Hartwalli on meillä harhaoppia. Sitten tulevat Telppäsniitystä tuttu Lapinlahti, 5 600 jäsentä, Kekkosen synnyinpitäjä Pielavesi, 4 000 jäsentä, Eukonkantokisojen kehto Sonkajärvi, 3 600 jäsentä, sekä monta piispaa Suomelle lahjoittanut Varpaisjärvi 2 300 jäsentä. Yhtymän ansiosta - tuolta se näyttää kartalla - pieni, mutta hyvin vireä Varpaisjärvi sai säilyä omana seurakuntana, vaikka kuntana Varpaisjärven kunta hävisi maailman kartalta, kun se liitettiin Lapinlahteen. Ja piispantarkastuksen perusteella voin sanoa, että Varpaisjärven seurakunnan säilyminen itsenäisenä yhtymäseurakuntana on ollut toimiva ratkaisu, johon myös seurakuntalaiset ovat olleet tyytyväisiä. Eli tämä ratkaisu on käytännössä pelastanut esimerkiksi Varpaisjärven seurakunnan. Vastaavasti suuri ja mahtava Iisalmi, siis savolaisessa mittapuussa suuri ja mahtava, Iisalmi ei ole käyttänyt suuruuttaan hyväksi tönimällä pienempiään, vaan huolehtimalla kokonaisedusta. Esimerkiksi sairaalapappi on Iisalmen seurakunnan pappi. Yhdessä on pyritty toimimaan niin, että kaikkien seurakuntien toimintaedellykset turvataan tasapuolisesti.

Ja myönteisenä on koettu muun muassa seuraavia asioita: Heti alussa käynnistettiin niin sanottu vetohanke muutosten tueksi. Vaikeista asioista ja eri kokoisuudesta huolimatta yhtymä koetaan tasaveroiseksi, mikä on käynyt ilmi henkilöstölle suoritetussa niin sanotussa Dinno-kyselyssä. Entiset talouspäälliköt siirtyivät sektoripäälliköiksi yhtymään, työpiste voi jäädä paikallisseurakuntaan. Uusia virkoja perustettiin vain yksi, eli vastaavan tiedottajan virka. Esimerkiksi koko henkilökunnalle lähetetään sähköpostitse viikkoinfo kerran viikossa. Ja seurakuntayhtymän toimintaa koordinoi johtoryhmä, johon kuuluvat kirkkoherrat, yhtymän päälliköt ja vastaava tiedottaja. Ja myös yhteistä taloutta on pystytty vakauttamaan, henkilöstökulut ovat vähentyneet 10 % neljän vuoden aikana - ei tietysti automaattisesti, vaan on tehty päätöksiä, mutta tämä rakenne on siihen auttanut.

Tietenkin haasteita ja hiomista on riittänyt. Miten voitetaan edunvalvonnan kulttuuri, miten puhalletaan yhteen hiileen? Miten eri toimintakulttuurit sovitetaan riittävästi yhteen? Johtamisjärjestelmän haasteet tulevat esille varsinkin silloin, jos seurakunta tai sen kirkkoherra ei toimi sovitulla tavalla. Ylä-Savossa ongelmat liittyivät aikaisemmin Sonkajärven seurakuntaan. Elleivät nämä ongelmat ratkea paikallisesti, niin silloin tuomiokapitulilla voi olla oma osuutensa. On myös ratkaistava, tehdäänkö yhtymän yhteinen strategia, vai jokaiselle oma strategia jne. Tämmöisiä kysymyksiä.

Mikäli lakivaliokunnan ehdotus hyväksytään esimerkiksi Ponssesta tuttu Vieremä ja herännäisyyden sydänseutu Kiuruvesi, jossa kirkkoon kuulumisprosentti on muuten noin 90, ja sitten Oiva Malisesta tuttu Keitele pystyvät melko vaivattomasti liittymään tähän yhtymään pelkäämättä sulautumista ja myös luottaen siihen, että niiden talous lepää jatkossa entistä vahvemmilla harteilla. Hyvät kirkolliskokouksen edustajat, kirkkomme tarvitsee joka tapauksessa rakenteellisia, rohkeita rakenteellisia uudistuksia. Nykytilanne ei ole riittävä tulevaisuuden kannalta. Vaihtoehdoksi esitetty hiippakuntamalli on niillä tiedoilla, joita ainakin minulla nyt on, epäilyttävällä tavalla keskusjohtoinen. Tämän konkreettisen esimerkin rohkaisemana olen kasvanut uskomaan, että käsillä oleva lakivaliokunnan ehdotus ja siihen sisältyvä malli on toimiva ajatellen kirkkomme haasteita 2020-luvulle ja siitä eteenpäin.


Paluu