Puheenvuoro



Pihlava Tauno, edustaja

Otsikko:
Kirkon keskusrahaston ja kirkon eläkerahaston talousarviot vuodelle 2016 ja toiminta- ja taloussuunnitelmat vuosille 2016-2018 (Kirkkohallituksen esitys 6/2015)

Täysistunto:
Tiistaina 3 päivänä marraskuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät ystävät. Tämä meidän käsissämme oleva talousarvio ja toiminta- ja taloussuunnitelma kolmelle seuraavalle vuodelle, niin siitä voimme lukea taas, että talous kirkossa on hoidettu hyvin ja myöskin nuo toimenpiteet ja odotukset mitä kolmelle vuodelle tuossa esiteltiin, antaa meidän odottaa, että edelleen talous hoidetaan hyvin ja kirkko on taloudellisesti haastavista ajoista huolimatta taloudellisesti toimintakykyinen. Toiminnasta voimme lukea myöskin sen, että toiminta on monipuolista ja sitä on useilla elämän alueilla. Meidän on kuitenkin syytä aina kysyä toiminnan tuloksellisuuden perään, tietysti se loppujen lopuksi on suuremmissa käsissä, mutta me olemme saaneet oman vastuumme siinä, ja siinä mielessä tämä tuloskortti johtamisvälineenä on varmasti otettu käyttöön kirkkohallituksessa. Siellä on pohdittu tätä asiaa. En tiennyt edustaja Weuron puheenvuorosta, ajatukset ovat saman suuntaiset, mutta ehkä vielä terävämmät. Ajatellen aamun hyvää saarnaa, tämä ei kuitenkaan ole mitään piikittelyä, eikä sen suuntaista, vaan tämmöistä tervettä debattia ja omaan elämän kokemukseen perustuvaa, mitä tässä nyt tuon julki. Ehkä otan hieman yksityiskohtaisemmin kuin edustaja Weuro näitä asioita esitti.

Tämä tuloskorttiohjaus, se mahdollistaa tosiaan strategisen ohjauksen ja aivan sillä tavalla kuin kansliapäällikkö kertoi, että yhteisön ylin johto muodostaa strategiset tulokset, joihin sitten pyritään muissa toiminnoissa antamaan oma osuus. Sen lisäksi, että näissä muissa toiminnoissa myöskin sitten katsotaan oman toiminnan tehokkuuden ja kehittämisen perään. Tällöin syntyy prosessi, joka edelleen kansliapäällikön sanoja lainaten, johtaa strategiseen tavoitteeseen, jota siinä on haettukin. Nyt omasta mielestäni ei synny tällaista harmoonista strategista prosessia, kun tuloskortteja lukee.

Otan esiin yksityiskohtia, jotka tuovat esiin näitä ongelmia, mitä tämän tuloskorttiohjausvälineen soveltamisessa on nähtävissä. Ensimmäinen strateginen tavoite, joka on: Kirkon perustehtävä ja toiminta tunnetaan ja sen merkitys ymmärretään yhteiskunnassa entistä paremmin. Tässä keinoksi on esitetty näkyvä viestintä muun muassa koskien kirkon perustyötä ja kirkkovuosia. Tämmöisiä "muun muassa", ei mielellään tässä kun keinoja esitellään, vaan pistetään mielellään sitten aina ne keinot, joihin uskotaan, joiden kautta tämä tulos ja tavoite saavutetaan. Tässä avainmittareissa on mainittu, että uuden mallin mukaiset ensimmäiset hankkeet toteutetaan vuonna 2016. Se on tietysti ihan hyvä, mutta tämä kiinnittää silmät toimintaan, siis ensimmäisiin hankkeisiin, mutta kuitenkin lähtökohta oli, että perustehtävä tunnetaan ja ymmärretään. Vaikkei sitä vielä mitattaisi 2016, vaan 2017 alussa tai joskus sitten myöhemminkin, niin olisi hyvä tässä vaiheessa jo esitellä ne mittarit, jotka mittaavat tätä ymmärryksen ja tunnettuuden kasvamista. Ei katsella pelkästään toimintaa vaan sitä mihin sillä pyritään. En puutu tähän enempää. Kakkostavoite, jossa sanotaan, että kirkkohallituksen hankkeet ja projektit vastaavat seurakunnan pitkän aikavälin tarpeisiin. Sitten on keinona uusi toimintamalli, joka kyselee, että miten kirkkohallitus vastaa seurakuntien tarpeisiin. Jollei se vastaa, niin mitä sitten? Mikä on se keino johon sitten palataan ja jolla korjataan tilanne? Nämä ovat pikkasen tämmöisiä avoimia tai sitten tähtäävät eri tarkoituksiin, kuin tavoitteissa on sanottu.

Ottaisin tämän viimeisen, numero 4. Mielestäni nämä tavoitteet sinänsä ovat hyviä, strategian mukaisia, erinomaisia. Tässä neljännessä kohdassa tavoite on: Kirkkoon liittyneiden määrä kasvaa. Keinona tässä sitten rakennetaan uusi sivusto ja mittareissa on: tilastot liittyjistä. Nämä tilastot ovat mittarin lähde ja me sen ymmärrämme, mutta on silti fiksua ja oikein ja tärkeätä, että tänne pantaisiin ne mittarit, jos 2014 liittyi joku 13 000 ja nyt haetaan vaikka 15 000 tai 17 000, niin pannaan se näkyviin tai pannaan se näkyviin montako lisää hankitaan. Tähän tuloskorttiohjaukseen kuuluu haasteellisuus ja ymmärsin jo edustaja Weuron puheista vähän, että hänkin haikaili haastetta. Liittyneiden määrän kasvu on sinänsä jo haaste, mutta mielestäni me törmäämme niin usein siihen, että kirkon jäsenmäärä laskee, niin eikö voisi ottaa semmoista haastetta vihdoinkin joku vastaan, että olisi semmoinen tavoite, että kirkon jäsenmäärä kasvaa. Eli kirkon jättäneiden ja siihen liittyneiden erotus olisi positiivinen, vaikka vain yhden tai sata tai tuhat. Tässä on se etu, että kun asetetaan haastavia tavoitteita, niin silloin joudutaan näissä keinoissa myöskin haasteisiin. Ei ole helppoja keinoja. En sano, että tämä esitettykään on nyt helppo keino ja todennäköisesti se tällaisessa kirkon jäsenmäärän kasvutavoitteessa olisi yhtenä keinona. Muutoin jäsenmäärän kasvutavoitteessa jouduttaisiin varmasti syvemmälle meidän perustaan ja siihen mitä olemme ehkä jättäneet tekemättä, mitä meidän pitäisi tehdä. Me aina vertaamme naapurikirkkoja Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, pitäisi katsoa ehkä kauemmas ja ehkä ylemmäksikin. Ehkä tässä voisi sanoa, että mielelläni yhdyn arkkipiispan avauspuheenvuoroon, että tällainen paavalilainen malli olisi hyvä, tehdä hyvää ja pitää ihmisistä huolta maan päällä, mutta myöskin huolehtia siitä, että heillä on iankaikkinen koti taivaassa.

Otan tämän lisäksi vielä pari muuta kohtaa lyhyesti. Sivulta 72 kirkon palvelukeskuksen ensimmäinen tavoite. Kun tuossa puhuin haasteellisesta, niin tavoitteet eivät saisi olla itsestään selvyyksiä, eikä semmoisia, joista ei näkyvää haastetta löydy. Näiden pitäisi myös olla sellaisia, että ne kuvaavat selvästi tavoitetta, kuvaavat selvästi niitä keinoja ja niissä on selkeät yksiselitteiset mittarit, vaikka se vaatisi vähän päänvaivaa. Tässä tavoitteena on: Tuotetaan seurakuntatalouksia palvelevat keskitetyt laissa määritellyt taloushallinnon palvelut. Tässä nojataan lakiin, ei tällaisia yleensä tuloskorttitavoitteeksi kirjata. Ja edelleen keinoissa myös: Toteutetaan johtokunnan hyväksymä kirkon palvelukeskuksen strategiaa. Nojataan johtokuntaan. Ei näin pitäisi menetellä. Sitten todetaan mittarina, että strategian tavoitteet ohjaavat Kipan toimintaa mitatusti, toiminta kehittyy positiivisesti. Ei tämä oikeastaan mitään sano. Tässä tämä perusidea mielestäni on jäänyt tavoittamatta ja ymmärtämättä. Jos katsomme vielä täällä talousosaston puolella ensimmäistä tavoitetta, jossa sanotaan: Jokaisessa seurakunnassa on tietotekniset edellytykset kirkon verkkotyölle ja viestinnälle, ja sitten keinona: Toteutamme tietohallintostrategiaa, vahvistamme yhteistyötä. Ei sekään nyt mitään sano meille, jotka luemme tässä, emmekä tunne sitä tietohallintostrategiaa. Kyllä keinot aina pitäisi kirjata ylös. Strategia yleensä ohjaa ja luo puitteet ja nämä käytännön keinot ja toimenpiteet ovat sitten jotain käytännöllistä. Sitten mittarina tässä on: Käyttäjäkyselyn tulokset (osoittavat tilanteen paranemista). Kun tavoitteessa sanotaan, että "jokaisessa seurakunnassa", niin silloin mittarin pitäisi olla: 100 % seurakunnista omaavat nämä edellytykset. Jos se ei tapahdu yhdessä vuodessa, jos siihen tarvitaan kaksi tai kolme vuotta, niin aikataulu on hyvä panna näkyviin. Jos nyt on 60 %, niin ensi vuonna on 75 ja sitten on 80 ja sitten vaikka 100 %, mutta pitäisi olla spesifinen ja tämä logiikka tässä ymmärrettynä.

Täytyy sanoa, että kun luin näitä läpi, niin jäi erittäin epämääräinen olo tästä systeemistä ja sanoisin, että se ei varmastikaan anna oikeaa kuvaa kirkkohallituksen johtamisesta, uskon että se on parempi. Mutta kun tämä on julkinen asiakirja, tätä lukee moni, joka ymmärtää näitä asioita, niin he saavat kyllä ihan väärän kuvan. Sen tähden sanoisin, että olisi kaksi vaihtoehtoa. Kun lukee näitä hiippakuntien sanallisia kertomuksia heidän toiminnoistaan ja sitten ranskalaisia viivoja tavoitteista, niin kyllä siitä jyvälle pääsee, kyllä sen ymmärtää. Pitäisikö palata takaisin sinne sanalliseen ilmaisuun vai sitten pitäisikö hankkia hyvä konsultti, joka kävisi läpi tämän systeemin ja opastaisi ja loisi tarvittavan käytännön, ettei tämä menisi hukkaan. Kiitoksia.


Paluu