Puheenvuoro



Mölsä Aulis, edustaja

Otsikko:
Kyselytunti

Täysistunto:
Keskiviikkona 4 päivänä toukokuuta 2011 klo 15.30

Teksti:
Puheenjohtaja, hyvät kuulijani. Ensin kiitos kansliapäällikölle tästä valaisevasta ja ansiokkaasta vastauksesta. Kun luin tämän asian 20.1. Hesarista, ilostuin ja innostuin. Ensinnäkin ilostuin kirkon puolesta, että ollaanpas nyt hyvällä asialla. Sitten minä innostuin ja kirjoitin mielipiteen Helsingin Sanomiin eräästä näistä neljästä teemasta, jotka Keskitalo äsken luetteli. Sitä mielipidettä ei koskaan julkaistu. Minä luen sen nyt täällä ja sen jälkeen voin kysyä, että arvatkaa miksi sitä ei julkaistu. Tämä kuuluu näin:

"Kirkon tavoitteet hallitusohjelmaan. Toimittaja Markku Junkkari kirjoitti (HS/Kotimaa 20.1.11) evankelis-luterilaisen kirkon vaatimuslistasta hallitusohjelmaan. Siinä kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo esitti eräänä kirkon tavoitteena hallitusohjelmaan seuraavaa "Pienten lasten ennalta ehkäisevä tukeminen, parisuhteen hyvinvoinnista sosiaali- ja lapsipoliittinen tavoite". Totean, että onpa todella hyvä tavoite mm. seuraavista syistä: 1. Ennalta ehkäisevä toiminta on ainoa kestävä, pysyviä muutoksia aikaansaava tapa vähentää tänä päivänä rajusti kasvavia ongelmia. Nykyinen käytäntö, missä korjaavana toimenpiteenä lisätään lasten psykiatrista hoitajakuntaa ja hoitoa, tai lisätään huostaan otettujen lasten sijaiskotien määrää, ei johda ongelman vähenemiseen saati sen poistamiseen. 2. Parisuhteen hyvinvointi on perheen hyvinvoinnin avain. Tämän hyvinvoinnin saavuttamiseksi parisuhde tarvitsee ohjausta ja koulutusta. Tällaista koulutusta, kuten avioliittokoulut ja perhesuhteen palikat, kirkko onkin järjestänyt jo muutamia vuosia. Tästä kiitos kirkolle. Olisi todella hyvä, jos valtiovalta lähtisi mukaan tähän prosessiin. Kun parisuhde voi hyvin, niin perhe voi hyvin. Silloin myös yhteiskunta voi hyvin. Onhan tämä kullan arvoinen tavoite myös maan hallitukselle. 3. Kirkon tavoiteasettelu on oikea-aikainen. Tässä kirkko kulkee soihdun kantajana, kestävän kehityksen etujoukossa. Hyvä kirkko!"

Tällaisen mielipiteen kirjoitin ja lähetin. Odotin jonkin aikaa, sitten kyllästyin ja soitin toimittajalle. Kysyin, mikä mahtoi olla ongelmana ja syynä, ettei sitä julkaistu. Toimittaja oli vähän aikaa hiljaa ja sanoi, että se oli liian myötämielinen. Eivät he sellaista odota. He odottavat vastakkainasettelua, pitää olla eri mieltä. Tämä oli liian myötämielinen, siksi sitä ei julkaistu. Sanoin, että ei voi sitten mitään. Nimittäin tämä on tosi hyvä juttu - tämä kirkkohallituksen aloite nimittäin. Se osoittaa myöskin sen, että kirkko haluaa olla arvojohtaja yhteiskunnassamme. Arvojohtajuus on nimittäin nyt haussa. Joku sen ottaa, miksei se voisi olla meidän kirkkomme. Tämä on yksi ote siihen. Tämä on oikea tie ja oikea-aikainen. Asiat pitää esittää silloin, kun ne ovat pohdinnassa. Olen sanonut monta kertaa, että lausunnon antaminen on ajan haaskausta, asia pitää esittää silloin kun se on pohdinnassa. Tämä oli aivan oikein ajoitettu. Nyt kansliapäällikkö ja hänen alaisensa ovat tehneet hyvää työtä. Oikein paljon kiitoksia teille. Toivotaan, että me tosiaan otamme tämän arvojohtajuuden ja myöskin sen pidämme, niin kuin se on kirkolla satoja vuosia ollut.


Paluu