Puheenvuoro



Reinikainen Pekka, edustaja

Otsikko:
Ehdotus julkilausuman antamiseksi eutanasiasta (Edustaja-aloite 4/2005)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Mielestäni on hyvä, että myös tällä foorumilla keskustellaan tästä tärkeästä ja ajankohtaisesta asiasta. Itse olen perehtynyt tähän aihepiiriin ja ajattelin sen vuoksi käydä lyhyen analyyttisen katsauksen siitä, missä mennään eutanasia-asiassa. Olen toiminut Suomen ekumeenisen neuvoston terveydenhuollon etiikan jaostossa. Siellä järjestimme tästä asiasta aikanaan myös seminaarin. Olen toiminut myös Suomen Lääkäriliiton eettisten periaatekysymysten valiokunnan jäsenenä kuusi vuotta ja tuolloin olin mukana toimittamassa Lääkärin etiikka -kirjan ensimmäistä painosta. Silloin keskustelimme hyvin pitkään eutanasiasta ja päädyimme muun muassa sellaiseen ratkaisuun, että hylkäsimme tuossa ensimmäisessä pohdinnassa kokonaan esimerkiksi käsitteen passiivinen eutanasia, koska lääkäreiden mielestä passiivista eutanasiaa ei ole olemassa, vaan potilas kuolee sairauteen, jota ei enää voida hoitaa ja tarpeeton hoito lopetetaan. Otan tämän esiin sen takia, että tässä asiassa käsitteet hyvin helposti menevät sekaisin ja pitää aika tarkkaan määritellä se, että mistä puhumme. Lääkäriliittohan on selkeästi torjunut aktiivisen eutanasian järjestelmällisesti, koska se on myös Hippokrateen etiikan vastaista. Mielenkiintoista muuten on, että Hippokrateen valakin on toistettu sellaisenaan Lääkärin etiikka -kirjassa. Sehän on vuonna 400 eKr muotoutunut kirjoituskokoelma. Lääkärit ovat siis varsin konservatiivisia tässä asiassa ja siihen on olemassa painavat syyt. Olen myös toiminut 15 vuotta Ethics and Medicine -lehden kansainvälisessä toimituskunnassa ja olen suomeksi kirjoittanut tästä aiheesta kirjan nimeltä Eutanasia yhdessä Terhokodin tuolloisen ylilääkäri Reino Pöyhiän ja kansanedustaja, lääkäri Päivi Räsäsen kanssa.

Tätä asiaa kannattaa pohtia aika kokonaisvaltaisesti, koska tässä keskustelussa on myös oireita länsimaissa ja teollistuneissa maissa, missä väestö vanhenee hiljalleen, kehittyvästä kuoleman teollisuudesta. Käytän näinkin kovaa termiä, koska kuten tulette huomaamaan, niin kyseessä saattaa olla ehkä teollistuneen ja vanhenevan lännen suurimpia tulevaisuuden teollisuuden aloja. Tämä ei ole minun keksintöni, vaan tämän kirjoitti jo Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja Heleena Savela useita vuosia sitten pääkirjoituksessaan, kun hän arveli, että tästä saattaa tulla suuri teollisuuden ala.

No kuinka tähän sitten joudutaan? Lääketieteessä puhutaan usein ja lääketieteen etiikassa varsinkin niin sanotusta kaltevan pinnan oireyhtymästä eli, jos mennään kaltevalle pinnalle, niin siitä väistämättä liu'utaan eteenpäin ja näin voi tapahtua kun tämän ilmiön historiaa tarkastellaan. Hollannissahan eutanasiaa on toteutettu jo yli 20 vuotta. Hollannin lainsäädäntö on toiminut esikuvana Belgialle, joka sääti tästä asiasta lakitasolla. Ranskassa laki on suunnitteilla. Muualla maailmassa Oregonin osavaltiossa juuri äskettäin ylläpidettiin lakia, joka mahdollistaa, että lääkäri avustaa itsemurhassa. Australian eräässä osavaltiossa tästä on taisteltu pitkään ja välillä vedetty takaisin ja välillä otettu käytäntöön. Mielenkiintoista tässä keskustelussa on myös se, että puhutaan välillä eutanasiasta, armomurhasta tai kuolinavusta, kuten nykyään mieluusti sanotaan ja myös avustetusta itsemurhasta. Tässäkin on hyvin tarkka määritellä käsitteet ja ymmärtää mistä on kysymys, koska kysymyshän on loppujen lopuksi aivan samasta asiasta, koska indikaatiot, perustelut ovat samat ja lopputulos eli potilaan menettäminen on sama. Palaan tähän asiaan vielä.

Otan esiin Sveitsin varoittavana esimerkkinä siitä, että kuinka tästä voi muodostua teollisuuden ala. Tällä hetkellä, jos käytte internetissä, voitte katsoa hakusanan "dignitas" alta päivän tarjouksen kuolinavusta. Mikä on päivän tarjous, paljonko maksaa? Eli kuolemaa ikävöivät turistit voivat nykyään ostaa menolipun Sveitsiin. Kasvava määrä terminaalisesti sairaita matkustaa Zürichiin tehdäkseen avustetun itsemurhan, joka on täysin laillista Sveitsissä. Zürichissa toimii jo vuonna 1998 perustettu Dignitas-järjestö, joka siis tarjoaa itsemurhapalveluja myös ulkomaalaisille sairaille. Järjestöllä on omat toimitilat, rivitalo, jossa asiakkaat voivat itse nauttia kuolettavan barbituraattiannoksen kuunnellen samalla mielimusiikkiaan. Pakettiin kuuluu se, että on mahdollista valita musiikki myös taustamusiikkina. Ne, joille kävisi niin, ettei lääkkeitä ole mukana, Dignitaksen aina avulias eläkeläislääkäri kirjoittaa mielellään tappavan reseptin. Tämäkin on aika vaikea asia lääketieteen etiikan kannalta. Hollannin kuninkaallinen apteekkariyhdistyshän antoi jo yli 10 vuotta sitten ohjeet siitä, että kuinka kirjoitetaan resepti, jolla varmasti kuolee. Dignitas-järjestön johtaja Ludvig Minelli sanoo Time-lehden haastattelussa 14.10.2002 tällä tavalla, hän motivoi tätä toimintaa, hän sanoo näistä asiakkaista, jotka tulevat ostamaan kuolinpalveluita, hän sanoo näin, että "nämä ihmiset ovat ikään kuin samanlaisia kuin ne, jotka hyppäsivät New Yorkin kaatuvista Word Trade Centerin torneista". He ovat ihmisiä, jotka haluavat välttää kipua ja kärsimystä ja Minellin mukaan "heidän auttamisensa on humaania toimintaa". Sitä pidetään siis humaanina toimintana. Kuoleman turistit saapuvat esimerkiksi lounasaikaan Zürichiin ja samana iltapäivänä he ovat jo kuolleet, tuhkaus sisältyy yleensä toimitukseen. Sveitsin lakia ei siis kuitenkaan rikota, sillä maassa on liberaali lainsäädäntö, joka sallii avustetun itsemurhan ja lääkäri voi Sveitsin lainsäädännön mukaan määrätä terminaalisesti sairaalle potilaalle tappavan lääkeannoksen, jos lääkäri on vakuuttunut potilaan sairauden parantumattomuudesta ja potilaan päätöksentekokyvystä ja siitä myös, että potilas pystyy nauttimaan lääkkeen itse.

Dignitas-järjestön mukaan psyykkinen sairaus voi olla yhtä tuskallista kuin fyysiset sairaudet ja Dignitaksen mukaan myös psykiatristen potilaiden itsemurhia avustetaan. Sveitsin laki tarkkaan ottaen kieltää suoranaisesti itsemurhabisneksellä rahastamisen, mutta tämä kierretään, sillä tavalla, että rahat kerätään jäsenmaksunimikkeellä. Maksetaan ikään kuin jäsenmaksu, joka on laillista. Jotta murhasyytteiltä vältyttäisiin, toimitaan hyvin tarkasti, koska murhan raja on aivan kuin veteen piirretty viiva. Potilaiden on itse otettava tappava barbituraattiannos, tai jos he eivät siihen pysty halvauksen tai muun takia, niin heidän on tavalla tai toisella itse avattava tippaletkun sulkija kahden todistajan läsnäollessa, joista toinen on Dignitaksen työntekijä ja toinen potilaan omainen. Tämäkin on varsin ongelmallista, että todistajat ovat potilaan omainen, joka yleensä hyötyy toisen poismenosta perinnön muodossa ja toinen on Dignitaksen työntekijä.

Dignitas-järjestö Sveitsissä on surmannut myös täysin terveitä vanhuksia, jotka ovat pelänneet myöhemmin mahdollisesti tapahtuvaa sairastumista. Tästä keskusteltiin Saksassa aika pitkään, kun eräs Baijerissa asuva täysin terve varttuneempi pariskunta ajatteli, että meillä on ollut hieno elämä, on ollut mukavaa, kivaa ja me ollaan vähän niin kun nyt väsytty tähän elämään ja me haluaisimme nyt kuolla silloin ja silloin, koska me emme halua mahdollista sairastumista tai siihen liittyvää kärsimystä ja heidät surmattiin. Ei heitä mikään vaivannut muuta kuin se, että he halusivat kuolla ja asia hoidettiin. Siitä käytiin jonkin verran keskustelua saksalaisessa lehdistössä. Saksahan on hyvin herkkä tässä asiassa sattuneesta syystä. No tuleeko Zürichin Dignitas-järjestö olemaan kuolemanteollisuuden uranuurtaja maailmassa, se jää nähtäväksi. Mutta vanheneva teollinen maailma on tosiasia ja kohta neljännes eräiden länsimaiden ja teollisuusmaiden väestöstä on vanhuksia. Tiesittekö, että Suomessa ja Italiassa on ilmeisesti Euroopan nopeimmin vanheneva väestö, maailmanlaajuisesti nopeimmin vanheneva on ilmeisesti Japani tällä hetkellä.

Koska sairaanhoidon ja vanhustenhuollon kustannukset nielevät pian neljänneksen teollisuusmaiden budjeteista ja me tiedämme, me olemme tuskaisen tietoisia siitä Suomessakin, että esimerkiksi terveydenhuollon kustannuksista puolet syntyy ihmisen kolmen viimeisen elinkuukauden aikana, eli juuri siinä vaiheessa mihin tulee yleensä raskas laitoshoito ja muu, niin on varsin todennäköistä, että tätä aikaa pyritään lyhentämään. Tämä sanotaan enemmän tai vähemmän suoraan erilaisissa raporteissa. Hollannissa on arvioitu, että ihmisten elinaikaa lyhennetään eutanasialla keskimäärin kaksi kuukautta. Suomessahan media aina silloin tällöin, noin parin vuoden välein, nostaa tämän asian esiin milloin missäkin yhteydessä ja meillä gallupit osoittavat keskimäärin, että noin 70 % yleisöstä kannattaa armomurhaa ja Suomessa ovat eräät korkea-arvoiset asiantuntijat julkisesti ottaneet selkeästi esiin, että itsemurhan avustaminen Suomessa ei ole rikos. Tämä on aika pelottava asia, koska kuten totesin, sillä itsemurhan avustaminen on aivan sama asia kuin eutanasia, ja jos sitä yleensä pidetään voimakkaasti esillä, että itsemurhan avustaminen ei ole rikos, niin ei tarvitse kauan odottaa, kun sitä ruvetaan tekemään ja se on jo tehtykin. Halutaan ikään kuin testata tätä asian pitävyyttä.

TV2:ssa 17.10.2002 "Silminnäkijä"-nimisessä ohjelmassa mielestäni tätä julkisesti testattiin, katsottiin tuleeko syytettä vai ei, ja ei tullut syytettä. Siellä eräs suomalainen vapaa-ajattelija, muistaakseni Vapaa-ajattelijoiden sihteeri taisi olla, kertoi avustaneensa erään ihmisen itsemurhaa julkisesti TV2:ssa lähetyksessä. Tässä ohjelmassa nähtiin myös tämän asian juuret. Siinä tuotiin selkeästi esiin taloudelliset motiivit. Tässä on takana todellisuudessa taloudelliset motiivit, hyötynäkökulmat. Helsingin Sanomat julkaisi myös 30.10.2002 peräti kahdeksalla palstalla mielipidekirjoituksen, missä eräs filosofian tohtori toteaa seuraavaa, "jos parantumaton syöpäpotilas passitetaan sairaalasta saattokotiin siksi, että se huippukallis lääkitys, jota hän saattaisi saada kyllä pidentäisi hänen elämäänsä puolella vuodella, niin miksi ihmeessä me sitten hoidamme antibiooteilla vuosikausia liikuntakyvyttömiä ja dementoituneita kroonikkoja, joiden pitkittynyt hoito maksaa ainakin yhtä paljon kuin tämän edellisen potilaan puolen vuoden aikalisä". Tässä on aivan selkeä talousnäkökulma, punnitaan raha rahaa vastaan, eikä mikään muu näytä siinä olevan merkittävää. Tämän filosofian tohtorin mukaan Suomessa pyritään hoitamaan liian monta ja hänen mielestään, liian kauan, elävää ihmistä liian pienin resurssein.

Eli tässä keskustelussa, jos se menee tuonne julkiselle areenalle ikään kuin jonkinlaiseen torikokoukseen ja huutoäänestykseen, niin on ihan selvää, että gallupit osoittavat suuren yleisön suhtautuvan myönteisesti eutanasiaan. Siinä on usein takana myös se pelko, että ihmiset pelkäävät, että lääketieteen moderni teknologia estää heidän kuolemansa, tällainen merkillinen myytti. Ikään kuin ihmisiä pidettäisiin sairaaloissa väkisin hengissä ja tuskia kärsimässä, näinhän ei ole enää ollut 20 vuoteen. Kun aloitin lääkärin työni 30 vuotta sitten, saattoi vielä ylihoitoa olla, nyt sitä ei käytännössä juurikaan ole, ja jos onkin joitakin poikkeustapauksia, niin niiden takia missään tapauksessa ei pidä säätää lainsäädäntöä. Tässä on kyseessä tämmöinen tyypillinen moderni myytti, eli meidän hoitolaitoksemme eivät suinkaan ole täynnä aivokuolleita potilaita. Tarkkaan ottaen paraskaan moderni teknologia ei pysty teho-osastolla pitämään todella aivokuollutta potilasta hengissä paria vuorokautta kauempaa.

Tässä eutanasiakeskustelussa on uusi piirre se, että puhutaan avustetusta itsemurhasta. Uusi piirre on myös se, että haetaan tämmöisiä pehmeitä eufemestisia sanontoja, joilla tämä tuote myydään, eli valitaan pehmeä uudissana, humaani "kuolinapu". Sehän kuulostaa paremmalta kuin armomurha ja asia on helpompi myydä. No millä sitten eutanasia perustellaan? No sehän on se itsemääräämisoikeus, toteuta itseäsi. Mutta itsemääräämisoikeus ei ole niin yksinkertainen asia kuin ensi ajattelemalla voisi luulla, koska mitä siitä seuraa. Itsemääräämisoikeudesta tässä asiassa seuraa aina välttämättä toisen ihmisen aktiivinen toiminta eutanasian toteuttamiseksi tai itsemurhan avustamiseksi. Ja tästä puolestaan seuraa useita vakavia ongelmia, koska terveydenhuoltojärjestelmän tehtävä ei ole auttaa ihmisiä kuolemaan. Jos me otetaan käyttöön eutanasia tai avustettu itsemurha, niin se lisää epäluottamusta terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan. Voisitteko kuvitellakaan parempaa tapaa hoitovirheiden naamioimiseen. Jos lääkärille annetaan lupa tappaa, me olemme nopeasti Hollannin tilanteessa, missä on arvioitu tuoreiden tutkimusten mukaan, että peräti joka kolmanteen kuolemaan Hollannissa liittyy jonkinlainen kuolinapu tänä päivänä. Siinä on selvä liukuva pinta. Hollannissa lääkärit sitä paitsi raportoivat vain joka toisen eutanasian, eli puolet tehdään sammutetuin lyhdyin, kukaan ei hallitse tilannetta, se on aivan villi. Usein meillä myydään tätä väitettä, että Hollannin hyvin koettu ja turvallinen ja tarkka eutanasiajärjestelmä voitaisiin ottaa meillä käyttöön, mutta ei Hollannissa mitään sellaista ole. Tunnen tilanteen hyvin, koska tunnen hollantilaisia lääkäreitä ja etiikan instituutin johtajan. Hollannissahan tämä asia hoidetaan sillä tavalla, että on keksitty uudissana kryptanasia, salasurma. Eli hollantilainen vain aina sanoo, että eutanasia on kunnossa, mutta he eivät puhu kryptanasiasta tai salasurmasta mitään, mikä on tämän liukuvan, kaltevan pinnan tuote.

Kryptanasialla eli salasurmalla tarkoitetaan potilaan surmaamista ilman potilaan nimenomaista pyyntöä. Ajatelkaa, että Hollannissa tehdään vuosittain 1000 potilaan surmaaminen ilman potilaan pyyntöä ja Belgia pistää vielä paremmaksi, Belgiassa tehdään noin 1700. Nämä luvut on saatu selville korkeimman oikeuden tekemissä selvityksissä, missä lääkäreille on taattu vapautus syytteestä, jotta he uskaltavat anonyymina vastata totuuden. Tässä on myös nähtävissä semmoista nykyihmisen suuruudenhulluutta. Nykyään ihminen on oppinut säätelemään elämän alkua monin tavoin, keinohedelmöitystä, keinoalkuista lisääntymistä ja me pystymme hoitamaan lukuisia aikaisemmin hengenvaarallisia sairaustiloja. Nyt kun puututaan tähän elämän loppuun, niin tämän eutanasian ja avustetun itsemurhan avulla ihminen haluaa ottaa hallintaansa myös kuoleman mysteerin, haluaa päättää milloin kuolee, ottaa sen hallintaansa ja tämä antaisi semmoisen megalomaanisen illuusion koko elämänkaaren suvereenista hallinnasta.

No mitäs Suomessa sitten? Itsemurhan avustamista ei siis ole Suomen rikoslaissa nimenomaisesti kriminalisoitu. Tässä on semmoinen ovi, mistä tämä asia saattaa tunkeutua meillekin hyvinkin helposti sisään. Meillähän on jo tästä eräissä terveydenhuollon yksiköissä käyty jonkinlaista kädenvääntöä ja eräs lääkäri menetti oikeutensakin vähäksi aikaa tällaisen toiminnan takia. Eli erohan on hiuksen hieno, mielestäni se on olematon, avustetun itsemurhan ja eutanasian välillä. Kuten sanottu, kyseessä on täysin sama asia, sillä perustelu ja indikaatiot ovat samat ja lopputulos on sama. Käytännössä voisi asentaa tippapullon ja laittaa neulan potilaan suoneen, ja siinä on se letkun sulkijan hana. Jos potilas itse avaa sen letkun hanan, niin kyseessä on avustettu itsemurha, jos avustaja menee työntämään näppinsä sinne ja avaa sen hanan, kyseessä on murha. Onko se todella näin pienestä kiinni? No ilman ennakkotapauksia ei ole itsestään selvää kuinka tuomioistuimet suhtautuisivat sveitsiläisen järjestelmän käyttöönottoon Suomessa, mutta ainakin tämän yhden tapauksen perusteella näyttää siltä, ettei tapahdu mitään. Mutta vaarat ovat suuret. On erittäin helppo kuvitella miten tätä järjestelmää voi väärinkäyttää, perintöön voi päästä nopeammin käsiksi ja hankalista henkilöistä voi myrkyttämällä päästä eroon viittaamalla avustettuun itsemurhaan.

Itsemurha muodostuukin tässä ydinasiaksi. Kuka haluaa tehdä itsemurhan? Kuten eilen saatoimme lukea Helsingin Sanomista itsemurhat ovat erityisesti nuorilla ja lapsillakin lisääntyneet. Meillä oli 10 vuotta sitten Helsingissä sellainen tilanne, että ei vuosittain ollut oikeastaan yhtään lasten itsemurhayritystä ja viime vuonna niitä oli yli 70. Niin kuin Helsingin Sanomat toteaa niin "tämä nuoren itsemurha on erittäin murheellinen ja valitettava asia ja tehdään usein ikään kuin humalaisen päähän pistona". No itsemurhahan on yleensä masentuneen ja epätoivoisen ihmisen avunhuuto. Masennushan on suuri kansantauti Suomessa. Puolet, ehkä neljäsosa tai puolet korkeintaan masennuspotilaista on jonkinlaisessa hoidossa ja kun siihen lisätään vielä voimakkaasti lisääntynyt alkoholin käyttö, niin ei mikään ihme, että itsemurhat lisääntyvät. Kuinka kirkko vastaa tähän tilanteeseen, että itsemurhia tehdään, itsetuhoajatukset leviävät? Mielestäni tähän ei pidä vastata ainakaan lääketieteen puolelta, tällaiseen ihmisen ahdistukseen, kliinisesti ja teknisesti siististi annetulla myrkkyannoksella. Sen sijaan kuolinavun asemasta on autettava ihmistä jatkamaan elämäänsä. Jos kuolinapu otetaan käyttöön, niin se antaisi myös yhteiskunnan taholta signaalin, että on ikään kuin olemassa jonkinlaista elämää, joka ei ole elämisen arvoista. Siitä seuraa ilman muuta vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ahdistuminen ja he voivat kokea velvollisuudekseen pyytää avustettua itsemurhaa säästääkseen yhteiskunnan kustannuksia. Olen tästä keskustellut paljon vammaisjärjestöjen kanssa, muun muassa Kalle Könkkölän kanssa. Vammaisjärjestöt ovat aika huolestuneita tästä ajatuksesta, että on elämää, joka ei ole elämisen arvoista ja on kärsimyksiä, "turhia kärsimyksiä", jotka pitäisi lopettaa.

Toinen näkökulma tässä on se, että käytännössä Hollannissa on käynyt niin, että eutanasia tai avustettu itsemurha todellisuudessa kaventaa potilaan itsemääräämisoikeutta eikä lisää sitä, mutta se lisää lääkäreiden valtaa elämän ja kuoleman kysymyksissä. Tämä käy erittäin selvästi ilmi Hollannissa yli 20 vuoden aikana muotoutuneesta käytännöstä. Nimittäin asia on niin, että Hollannissa kaikki eutanasiaa pyytäneet eivät saa eutanasiaa, vaan lopullisen päätöksen tekee kuitenkin se lääkäri. Ja kun lääkäri arvioi, että potilaan tila ikään kuin on niin surkea, että se oikeuttaa eutanasiaan, se aiheuttaa juuri sen vaaratilanteen niille potilaille, jotka ovat tässä surkeassa "eutanasiatilassa", mutta eivät älyä pyytää eutanasiaa, niin heidät surmataan. Siis lääkärit ajattelevat tällä tavalla, että jos jollekin toimenpiteelle on olemassa indikaatio, niin se helposti tehdään. Tämä on osoittautunut sellaiseksi uhkakuvaksi, joka toteutuu tällä hetkellä Hollannissa ja Belgiassa. Ajatelkaa, että peräti 27 % tämän päivän hollantilaislääkäreistä ilmoitti Remmelinkin korkeimman oikeuden tutkimuksessa suorittaneensa potilaan surmaamisen ilman potilaan pyyntöä. Se on iso luku. Tämä asia ohitetaan kaikissa tilastoissa ja keskusteluissa sillä tavalla, että ei puhuta näiden potilaiden kohdalla eutanasiasta, vaan salasurmasta eli kryptanasiasta.

Eutanasiaa ei siis missään tapauksessa pidä ottaa käytäntöön, koska siitä muodostuu tietynlaisen sairaustilan käypä hoitovaihtoehto ja tämä on kiistattomasti dokumentoitu sekä Hollannissa että Belgiassa. Eutanasiayhdistyksethän, jotka ajavat tätä eutanasiaa, esittävät, että kyseessä olisi itsemääräämisoikeus, mutta näin ei ole, vaan valta on tässäkin asiassa siirtynyt selkeästi lääkäreille, joista tulee ikään kuin elämän ja kuoleman portin vartijoita. Mikä on sellainen ihmisoikeus, joka oikeuttaa kuolemaan? Kuoleman jälkeenhän kaikki ihmisoikeudet on peruuttamattomasti menetetty. Kaltevaa pintaa kuvaa myös se, että Hollannissa surmataan myös vammaisia vastasyntyneitä, noin 300-350 kappaletta vuodessa. Onko tämä sopusoinnussa jokaisen ihmiselämän ehdottoman kunnioittamisen ja itsemääräämisoikeuden kanssa, voidaan perustellusti kysyä. Psykiatristen potilaiden surmaaminen on arkipäivää Hollannissa. Myös täysin terveitä elämänhalunsa menettäneitä ihmisiä on avustettu itsemurhassa. Hollantilainen psykiatri Chabot auttoi tervettä ja oikeustoimikelpoista naista tekemään itsemurhan. Tämä nainen oli nimittäin menettänyt elämänhalunsa, kun molemmat pojat olivat tehneet itsemurhan ja mieskin oli tehnyt itsemurhan. Täysin ymmärrettävä kriisi ja hoidettava tilanne. Hän meni psykiatrin pakeille ja sanoi, että hän haluaa kuolla, kun hän ei kestä tätä, niin he keskustelivat siinä kahvikupin ääressä vähän aikaa. Nainen haki apteekista lääkkeet ja lääkärin valvonnassa tämä potilas nautti tämän Kuninkaallisen apteekkariyhdistyksen varmennetun reseptin mukaisen tappavan lääkeannoksen. Tämä meni kyllä oikeuteen, koska tässä ei ollut mitään tautia ja Chabota moitittiin siitä, että hän ei ollut konsultoinut kollegaa, mutta muuten ei nyt juurikaan siihen puututtu. Aika tuore toinen tapaus on tärkeä sen takia, että kyseessä oli entinen hollantilainen senaattori, joka julkisesti ilmoitti, että hän on väsynyt elämään, että elämä ei ole enää kiinnostavaa ja hänen lääkärinsä avusti tämän senaattorin itsemurhaa. Sekin meni oikeuteen ja siinä vähän pohdittiin sitä asiaa, ja tämä lääkäri sai moitteita siitä, että "olisit nyt edes laittanut sinne papereihin jonkinlaisen diagnoosin". Hän ei laittanut mitään diagnoosia, koska hän halusi testata sen, että saako avustaa itsemurhassa, jos ei vain huvita elää. Tämä lääkäri, sitä paitsi, suuttui niin näistä moitteista, että hän vetosi korkeimpaan oikeusasteeseen.

Mihin me sitten ajaudumme kaltevalla pinnalla lopulta? Jos eutanasia otetaan käyttöön, se merkitsee lääkärin kannalta oireen mukaisen hoidon aseman heikkenemistä ja kipuja lievittävän terminaalihoidon kehittämisen pysähtymistä. Näinhän juuri Hollannissa on käynyt. Tiettyjen sairaustilojen hoidon taso voi myös laskea, jos vaihtoehtona on potilaan surmaaminen. Lääkäreiden etiikan huononeminen vie epäilemättä hoitojärjestelmät kriisiin. Erityisesti Hollannin kokemukset osoittavat kiistattomasti, että kun potilaita ryhdytään surmaamaan tai heidän itsemurhaansa avustetaan, tämä muodostuva surmaamistoiminta kehittää oman dynamiikkansa, jota ei enää tehokkaasti voida valvoa. Näin on käynyt. Tällainen lainsäädäntö ei enää suojele elämää ja huomatkaa, että itsemääräämisoikeus, jolla tätä ajetaan, niin se ei käytännössä ole suinkaan tärkein kriteeri, vaan tärkeimmäksi kriteeriksi on muodostunut potilaan kliininen tila, josta lääkärit sitten päätöksensä tekevät.

Huomattavaa on myös se, että usein elää semmoinen myytti, että se on ne kovat kivut, kun tämän eutanasian aiheuttaa, mutta näinhän ei ole, sillä tutkimusten mukaan ainoastaan 5 %:ssa tapauksista sietämätöntä kipua pidettiin tärkeimpänä perusteena eutanasiaan. Itsemurhaa avustava tai eutanasiaa toteuttava lääkäri käyttääkin lääketiedettä väärin, sillä itsemurhan syitä ovat depressio, ahdistus ja elämän kokeminen tarkoituksettomaksi. Itsemurhaa tai eutanasiaa ei myöskään voi medikalisoida eikä sen avustamisesta voi tehdä lääketieteellistä toimenpidettä. Lääkäreiden kutsumus saattaa vaarantua mikäli heidät totutetaan surmaamaan potilaista ja lisäksi eutanasian laillistaminen aiheuttaisi vaistämättä paineita heikoille ihmisille ja houkuttelisi heitä turvautumaan eutanasiaan ikään kuin pakotienä, laillistettuna pakotienä, yksinäisyydestä, epätoivosta ja lisääntyvästä vammaisuudesta.

Mikä sitten on eutanasian ja avustetun itsemurhan vaihtoehto? Ammattitaitoisen saattohoidon edelleen kehittäminen tulee epäilemättä olemaan koko lääketieteen tulevaisuuden kohtalonkysymys. Kipu ja muut vaikeat oireet voidaan yleensä hoitaa tehokkaasti, jos ammattitaitoa on. Potilaan masennus, elämäntuska ja ahdistus lievittyy, kun häntä lisäksi kuunnellaan ja kunnioitetaan heikkonakin ja kunnioitetaan sitä heikkona lepattavaa elämän liekkiä saattohoidossa. Se voidaan toteuttaa myös kotona, kuten Loviisassa kollega Vaenerberg on ansiokkaasti aloittanut saattohoitotoiminnan kotona. Mutta tärkeintä, potilasta ei koskaan tule jättää hoitoa vaille, vaan parantavasta hoidosta siirrytään oireenmukaiseen palliatiiviseen hoitoon. Ylilääkäri Reino Pöyhiä, joka toimi Terhokodin ylilääkärinä, sanoi, että heillä oli koko sinä aikana, kun hän oli siellä, niin vain yksi potilas oli, joka halusi eutanasiaa. Kyseessä oli yksinäinen vanha mies ja kun hän tuli sinne, niin se rakkauden ilmapiiri, myötäeläminen, kaikki se hoito, mitä siellä annettiin, kivut hoidettiin pois, niin hän kerran pyydettyään eutanasiaa unohti koko asian eikä ottanut sitä ollenkaan enää esiin sen jälkeen.

Tämä on myös kristilliseltä kannalta hyvin tärkeä kysymys. Englannissa, missä saattohoito on hyvin kehittynyt ja siellä on mukana myös vapaaehtoisia, niin saattohoidosta tehty tutkimus osoitti, että ihminen yleensä, ainakin Iso-Britanniassa, yli puolet ihmisistä viimeisen elinkuukautensa aikana sai välinsä selväksi Luojansa kanssa. Kun hänet hiljaa riisutaan, siinä vetäytyy, pois elämästä ja huomaa, että ei jää jäljelle mitään, kun keho kuihtuu. Viimeisen elinkuukauden aikana yli puolet ihmisistä sai välinsä selväksi Luojansa kanssa. Ajatelkaa, mikä vaihtoehto on, jos kaksi kuukautta ennen kuolemaa keskimäärin surmataan hammasta purren, kelloa katsoen lähdetään silloin, kun "minä itse haluan ja minä määrään", niin viedään tämä riisuuntumisen seesteinen vaihe, jolloin voidaan näitä asioita miettiä, tavallaan varastetaan ihmisiltä. Tämä on myös tärkeä näkökulma.

Kun tätä asiaa pohdimme, niin mielestäni on kristilliseen ajatteluun sopiva asennoituminen, että panostamme hyvän saattohoidon, myötäelämisen, kotona tapahtuvan saattohoidon kehittämiseen, teemme eutanasian tarpeettomaksi, teemme avustetun itsemurhan tarpeettomaksi. Kuljemme ihmisten rinnalla myös vaikeina hetkinä, hoivaamme, annamme hoitoa ja tuomme evankeliumin toivon sanoman toivottomalta näyttävään tilanteeseen. Muistan kun olin Strasbourgissa Ranskassa 15 vuotta sitten Euroopan kristillisten lääkäreiden kokouksessa, meitä oli siellä 350 lääkäriä. Siellä nuorena poikana kuuntelin vanhojen ja viisaiden asioita, niin siellä oli eräs vanha Kongossa leprasairaalan ylilääkärinä toiminut 80-vuotias arvostettu kollega, joka antoi meille kaikille nuorille lääkäreille valkoiset uudet testamentit lääkärin takin taskuun ja sanoi, "pojat, pitäkää näitä takin taskussa, kun menette tapaamaan kuolevia, ei ne mitään viimeistä voitelua tarvitse, vaan kertokaa, että teidän elämänne valtavin tapahtuma on aivan oven takana, meno kotiin Kristuksen luo, iankaikkiseen elämään, kaikista suurin tapahtuma, kaikki on teillä vielä edessänne". Tämä on se viesti, mitä terveydenhuoltohenkilöiden pitää sairaille ja kuoleville viedä eikä se, että työnnetään teräksinen neula suoneen ja katkaistaan elämä.


Paluu