Puheenvuoro



Jouppi Mauno, edustaja

Otsikko:
Ehdotus julkilausuman antamiseksi eutanasiasta (Edustaja-aloite 4/2005)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2005 klo 9.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokousedustajat. Miksi tällainen julkilausumaesitys kirkolliskokoukselle? Meillä on tietoa tässä asiassa ja toivoisin, että se tavoittaisi kaikki Suomen ihmiset, jokaisen aikuisen, jokaisen lapsen, joka pystyy itse lukemaan, mitä tarkoittaa, kun lyhennetään toisen elämää. Eutanasiasta sanotaan tänä päivänä, että se on armomurha. Siinä on jo kaksi sanaa, jotka eivät sovi yhteen. Sanotaan, että on hyvä kuolema. Kysyn, että kuka on tullut kertomaan. Ja kuoleman jouduttaminen. Jumala kuitenkin sanoo, "älä tapa", mutta ihminen suunnittelee ja laillistaa Jumalan käskyn vastaista tekoa. Tässä kohden myös kirkolla on vastuu, kirkko on Jumalan pasuuna, jonka tulisi antaa selkeä varoitus synnistä. Esimerkiksi kansakunnat suunnittelevat hyökyaalloista varoittavaa automatiikkaa ja se on hyvä asia. Kirkon tehtävä on varoittaa Jumalan tahdon vastaisista suunnitelmista ja etenkin eutanasiasta. Asia on myös omantunnon tasolla oleva. Se koskettaa eritoten silloin, kun asia tulee omalle kohdalle eli on kyseessä oma rakas omainen. Annanko lääkärille tai hoitajille luvan lopettaa lääkityksen tai ravinnon? Annanko luvan kuolinpiikkiin, niin kuin ehkä joskus tullaan vielä esittämään. Otanko Jumalan aseman? Raamatusta lainaten (Psalmi 139:16) "Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani, minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennen kuin ainoakaan niistä oli tullut".

Lääkäreillä ja hoitajilla on vastuu elämän suojelemisesta viimeiseen hengenvetoon asti. Jos maassamme eutanasia laillistettaisiin, silloin ei hoitohenkilökunta voisi kieltäytyä sitä haluaville. Elämä on Jumalan lahja. Hän on myös antanut päivillemme määrän, tämän määrän yli ei kukaan käy. Eutanasian laillistaminen toisi turvattomuutta ja myös henkilökunnan keskuudessa, jotka sairaalassa toimivat, aina on ihmisiä, jotka eivät omantunnon syistä voisi mennä mukaan toteuttamaan eutanasiaa. Ja oikeinhan onkin kieltäytyä Jumalan tahdon vastaisesta teosta. "Älkää antako jäseniänne vääryyden aseeksi synnille", kirjoitetaan roomalaiskirjeen 6 luvussa, se on osa jakeesta 13. Ja Jumalan sanan mukaan, joka syntiä tekee, on synnin orja ja synnin palkka on kuolema. Eutanasia on vakavasti otettava teko, se tuottaa toteuttajalleen sielunhoidollisen ongelman, kun Jumala herättää omantunnon. Miten selvitän välini Jumalan kanssa, jaksanko uskoa Hänen armoonsa? Sen tähden pasuunan tulee kuulua selkeästi, että voidaan valmistautua taisteluun perkelettä vastaan. Jeesus sanoo perkeleestä (Joh. 8:44) "Hän on ollut murhaaja alusta asti ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä". Jeesuksen käsky taas on, "rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi". Toivoisin, että jokainen lukutaitoinen ihminen Suomessa saisi muutaman teesin, jotka aion lukea tässä. Suojele elämää. Auta kärsimyksissä. Auta kivuissa. Auta viimeiseen hengenvetoon saakka. Kerro toivosta. Kerro Jeesuksesta. Kerro helvetistä. Kerro taivaasta. Kerro iankaikkisuudesta. Älä jouduta omaa taikka toisen kuolemaa. Älä tapa.


Paluu