Puheenvuoro



Kiuttu Pekka, edustaja

Otsikko:
Kirkolliskokouksen työjärjestyksen uudistaminen (Kirkkohallituksen esitys 2/2009)

Täysistunto:
Maanantaina 4 päivänä toukokuuta 2009 klo 13.00

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Kirkolliskokouksen työjärjestystoimikunnan mietintö on huolella tehty ja täyttää sille asetetut odotukset, onnittelut hyvästä työstä. Minulla oli tilaisuus keskustella toimikunnan puheenjohtajan, edustaja Leppäsen kanssa ja halusin hänen punnitsevan kannattaisiko mielessäni olevaa muutamaa asiaa ottaa esille aivan vaan yhteisen keskustelun vuoksi. Nyt olen täällä siis puheenjohtajan suosituksella. Viidennessä luvussa pykälässä 25 puhutaan täysistunnosta. Tiedonvälitys ja toisten vakuuttaminen täysistunnoissa tapahtuu puheen välityksellä. Taulukoiden ja graafien käyttäminen auttaa havainnollistamaan puhetta ja parhaimmillaan lyhentämään puhumiseen tarvittavaa aikaa. Sanon tämän siksi, että mietinnössä ei mainita asiasta, nimikkeellä rekvisiitta. Työjärjestys jättää auki siis sen, miten, milloin ja kuinka paljon edustajan on sopiva käyttää erilaista apumateriaalia ja niinpä kokouksen puheenjohtajat ovat käytettävissä silloin, kun harkitaan rekvisiitan käyttöä oman puheensa tueksi. Pykälässä 27 puhutaan aloitteista, pykälän kohtaa voisi tarkentaa tai siitä voisi olla joku auttava selvitys ja selvittää sen myötä, miten vaikkapa edustaja-aloitteet ja niiden allekirjoitukset tulevat sähköisessä muodossa todistettavasti kirkkohallituksen kirjaamoon perille. Haluan arvoisia edustajia muistuttaa sananlaskujen kirjan kohdasta, joka menee näin: "kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat sanotut aikanaan". Nämä liittyvät pykäliin 32, 33 ja 34, siis täysistuntoon. Kokemukseni mukaan varsinkin asiat, jotka koskevat kirkkolakia, kirkkojärjestystä ja erityisesti kirkollisia kirjoja, käyvät tietään hyvin ohuilla jäillä siinä vaiheessa, kun ne joutuvat mietintönä täysistuntoon. Vaikka mietintö pohjautuisi kuinka vahvaan perinteeseen, asiakirjoihin ja valiokunnan käsittelyyn, pystyy täysistunto arvovallallaan muuttamaan mietinnön sisällön ja palauttamaan sen valiokuntaan sisällöltään merkittävästi muuttuneena. Olen muutaman kerran kärsinyt tällaisessa tilanteessa valiokunnan myötä kirvelevän tappion. Toisessa yleisen mielipiteen edessä siitä syystä, että en mitenkään voinut uskoa, että salin enemmistö vaihtaisi mielipiteensä mielestäni aika kevyen ehdotuksen myötä. Niin vain kävi, äänestettiin ja asia muuttui ja sen jälkeenhän valiokunta on tietenkin lojaali täysistunnolle ja käsittelee asian uudelleen ja tekee halutun muutosesityksen mukaisen mietinnön.

Toinen tapaus on sellainen, jossa käsiteltiin vielä nimenomaan kirkollista kirjaa ja siinä tehtiin vastakkainen ehdotus, ja tiedän, että silloin, jos olisi osannut suunsa avata oikeassa kohtaa, niin olisi pystynyt osoittamaan, että näin ei voi toimia, näin ei pidä päättää. Uskon jopa, että muutosehdotus ei olisi tullut hyväksytyksi. Eli kannattaa pitää asian puolta, vaikka on kiire, vaikka matkalaukut on pakattu. Pitää pystyä silti miettimään järkevästi ja tarvittaessa nousemaan pelätylle puhujan paikalle ja esittää asia niin, että se tulee kaikille ymmärretyksi. Tapahtuneesta on aikaa eikä se koske tätä kirkolliskokousta.

Viimeisenä, herra puheenjohtaja, vielä, tämä ehkä vähäpätöinen asia, mutta me usein kuulemme lomapyynnön. No, täysistuntojen läsnäolo on tälläkin hetkellä yli 99 prosenttia ja eikä ole kyse suuresta poissaolo-ongelmasta, mutta olen itselleni tehnyt selväksi, että jos olen estynyt niin, että en pääse esimerkiksi kahdeksi kolmeksi päiväksi kirkolliskokoukseen, niin vapautan paikkani varaedustajalle, koska varaedustajajärjestelmä toimii ja näin ollen paikka tulee täytetyksi jonkun toisen toimesta. Lomapyyntöön ei täysistunto tiettävästi koskaan ole vastannut kieltävästi.


Paluu