Puheenvuoro



Kankkonen Stig, ombudet

Otsikko:
Talousarvioehdotukset Kirkon keskusrahaston vuoden 2009 talousarvioon (Ilmoitus kirkolliskokoukselle 1/2008)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.45

Teksti:
Värderade herr ärkebiskop, arvoisa herra arkkipiispa. Hyvät edustajakollegat, bästa ombudskolleger. Kirkkoneuvos Rantasen puheenvuoron johdosta tulin ajatelleeksi muun muassa sitä, että on hyvä todeta, että kirkossakin voimme joistakin asioista olla samaa mieltä. Ja se mistä voimme olla samaa mieltä ymmärtääkseni tässä on se, että kirkon ensisijainen tehtävä hengellinen, kirkon tehtävä on julistaa sanaa, hoitaa sakramentteja, julistaa Kristuksen Jumalan rakkautta ihmisille eri tavalla. Jotta tämä työ voitaisiin tehdä mahdollisimman hyvin, tarvitaan myös tehokasta hyvää hallintoa. Mutta se, mikä minua on vuosien mittaan ihmetyttänyt, on kun helposti tässä menee puurot ja vellit sekaisin, kun kuuntelee tätä rakennemuutoskeskustelua niin pelätään milloin sitä ja milloin tätä. Lähtökohta on minun näkemykseni mukaan se, että ei olla tehty selvää rajanvetoa sen väliin, että mitkä ovat ne tukitoimet, joita tarvitaan, ja mikä on sitten se varsinainen tehtävä. Eli kun puhutaan rakenneuudistuksista, niin pelätään tavalla, että se kirkko siitä omasta kylästä häviää, pappi häviää, kaikki menee, identiteetti menee, kuin ehkä loppujen lopuksi puhutaan siitä, että mistä käsin lähetetään laskuja tai missä hoidetaan tämmöisiä hallinnollisia tehtäviä. Ja nyt kun kuuntelin Rantasta niin tuli tämä mieleen, että olisiko syytä lähteä tässä tulevassa keskustelussa ja suunnittelussa tämmöiseen selvempään jakoon tukitoimien ja varsinaisen toiminnan välillä. Samalla haluan ilmoittaa, että jopa minä ymmärrän, että hallinnolla voi olla ja on suurta vaikutusta siihen, miten se varsinainen työ tehdään. Hallinnollisilla päätöksillä voidaan heikentää tai parantaa mahdollisuuksia. Näin ollen olisi syytä pohtia, löytyisikö työvälineitä, käytäntöjä, joilla voitaisiin etukäteen arvioida, että jos lähdetään tällaisiin hallinnollisiin muutoksiin, millä tavalla ne muutokset vaikuttavat sitten kirkon varsinaiseen työhön. Kysymykseni kuuluu, onko näitä työvälineitä, onko niitä käytetty, tehdäänkö tällaista arviointia, että jos hallinto on tämä, miten se vaikuttaa hengelliseen työhön?


Paluu