Kirkkojärjestyksen säädös päätösten lapsivaikutusten arvioinnista lapsen edun edistämiseksi tuli voimaan vuoden 2015 alussa. Velvoite koskee kaikkia kirkollisia viranomaisia. Seurakuntia on ohjeistettu asiassa julkaisemalla opas "Lapsivaikutusten arviointi Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa".
Kysyn, miten kirkon keskushallinnossa on organisoitu ja toteutettu päätösten lapsivaikutusten arviointi? Tarkoitan siis Kirkkohallituksen sekä Kirkkohallituksen täysistunnon päätösten valmistelua.
Millaiset käytännöt arviointiin ovat muodostuneet? Millaisia esimerkkejä arvioinnista on tässä vaiheessa mahdollista ottaa esille? Kenen tai minkä tahon vastuulla on lapsivaikutusten arvioinnin ja sen prosessin kehittäminen kirkon keskushallinnon omassa päätöksenteossa?
Edellä mainitussa oppaassahan asiaa käsiteltiin vain seurakuntien päätöksenteon kannalta.
Ja sitten vastaus.
Kysymyksessä mainitun oppaan ohella kirkkohallitus on tuottanut lapsivaikutusten arvioinnista muutakin materiaalia, johon voi esimerkiksi tutustua salin ulkopuolella. Olemme myös järjestäneet asiaan liittyvää koulutusta seurakuntien työntekijöille.
Kirkkohallituksen johtoryhmän vastuulla on ollut kirkkohallituksen valmisteluprosessien yhtenäisyys ja kehittäminen. Lähtökohtaisesti lapsivaikutusten arviointi on valmistelijan vastuulla. Kun arviointia on tehty, on arviointiin käytetty kirkkohallituksen omia asiantuntijoita, seurakunnista saatuja tietoja sekä yleisesti saatavilla olevaa tutkimus- ja tilastotietoa. Arvioinnin tukena voidaan käyttää myös seurakunnille laadittua opasta ja muuta valmisteltua aineistoa.
Jotta lapsivaikutusten arvioinnin konteksti keskushallinnossa kävisi ilmi, on hyödyllistä katsoa, millaisia päätöksiä keskushallinnossa tehdään. Itse asiassa kirkkohallituksen virastokollegion ja täysistunnon päätöksillä on harvoin välittömiä tai välillisiä vaikutuksia lapsiin. Lisäksi useissa tapauksissa päätökset koskevat seurakuntien kirkkohallitukseen vireille saattamia asioita, jolloin lapsivaikutusten arviointi on tullut tehdä jo seurakunnassa.
Oheisessa kuvassa, mikä täällä on, on yhteenveto kirkkohallituksen päätöksistä lokakuussa 2015. Kuten kuvasta näkee, vain yhdessä virastokollegion päätöksellä katsottiin olevan vaikutusta lapsiin. Kyseessä oli opetus- ja kulttuuriministeriölle annettu lausunto ohjaukseen ja kasvatukseen liittyvästä tutkintorakenteesta, jolloin lausunto laadittiin ottaen nimenomaisesti huomioon lapsen etu. Sen sijaan kirkkohallituksen täysistunnon päätöksissä valmistelijat olivat alustavasti katsoneet, ettei päätöksillä ollut vaikutuksia lapsiin, jolloin arviointeja ei tehty.
Säädösvalmistelussa ihmisiin kohdistuvaa vaikutusten arviointia on edellytetty jo vuodesta 1994 lukien. Lapsivaikutusten arviointi on ollut osa säädösvalmistelua viimeistään vuosista 2006 ja 2007. Tuolloin ilmestyneitä ohjeita on hyödynnetty muutamissa kirkkohallituksen esityksissä. Näin esimerkiksi esityksessä hiippakuntavaltuustoaloitteiden alan laajentamisesta (2010) sekä kirkon paikallistason rakenteita koskevassa esityksessä 2014.
Kokonaisvastuu lapsivaikutusten arvioinnin ”jalkautumisesta” ja prosessin ohjaamisesta on annettu kirkkohallituksen toiminnalliselle osastolle. Prosessin tueksi on asetettu lapsivaikutusten arvioinnin käyttöönoton seurantaryhmä. Sen perustehtävänä on tukea ja seurata lapsivaikutusten arvioinnin käyttöönottoa kirkon ja seurakuntien hallinnossa sekä soveltamista seurakuntien toiminnassa. Ensimmäisen toimintavuoden aikana seurantaryhmä on keskittynyt LAVA-asian edistämiseen seurakuntatasolla. Tulevan toimintavuoden aikana seurantaryhmä tulee pohtimaan erityisesti arviointimenetelmien ja -käytäntöjen kehittämistä ja käyttöönottoa kirkon hallinnon eri tasoilla.
Toiminnallisella osastolla kehitetään toimintasuunnitelmatyöskentelyyn soveltuvaa arviointia ja mittareita, jotka voisivat tuottaa informaatiota myös lapsivaikutusten näkökulmasta. Myös koulutuksissa ja seurakuntien työntekijöiden tapaamisissa kerätään havaintoja kirkon toiminnan vaikutuksista myös lasten näkökulmasta.
Lapsivaikutusten arviointi on otettu huomioon myös kirkon tilastoinnissa ja sen kehittämisessä. Se on mm. lisätty omana kohtanaan kirkon nelivuotiskertomusta varten laadittuihin tilastolomakkeisiin.
LAVA-koulutuksissa on korostettu, että asian opettelu ja toimintamallien vakiinnuttaminen vie aikaa eikä kaikkea tarvitse heti hallita täydellisesti. Tämä pätee myös kirkkohallituksen toimintaan. Alkuvaiheessa on panostettu LAVA-koulutusten järjestämiseen sekä tiedotukseen. Jatkossa tulemme vielä kehittämään omia käytäntöjämme niin, että lapsivaikutusten arvioinnille asetetut tavoitteet toteutuvat myös kirkkohallituksen toiminnassa.
Paluu