Puheenvuoro



Nieminen Eero, edustaja

Otsikko:
Parisuhdelain seuraukset kirkossa; piispainkokouksen selvitys kirkolliskokoukselle, perustevaliokunnan mietintö 4/2010 piispainkokouksen esityksestä 2/2010

Täysistunto:
Torstaina 11 päivänä marraskuuta 2010 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Mielessäni on pyörinyt hiljaisia rukouksia tämän asian käsittelyyn liittyen. Olen pyytänyt, että saisin olla oma itseni ja tuoda omien uskon kokemusteni pohjalta nousevat ajatukseni rehellisesti ja rauhassa tähän yhteiseen keskusteluun. Toiseksi olen pyytänyt, etten vähättelisi muita, vielä vähemmän pilkkaisin heidän mielipiteitään. Kolmanneksi olen pyytänyt, että Herra sanansa kautta pitäisi minua hänen tiellään ja myös hänen kirkkoaan. Tähän rukoukseen haluan sanoa, aamen.

Muutama viikko sitten on televisiossa ollut ohjelma, jossa heitettiin Raamattu lattialle. En nähnyt sitä ohjelmaa, mutta luin lehdestä, että näin tapahtui. Provokaatiosta ei tullut tekijälle mitään syytettä, vaikka Pyhää Raamattua sillä tavoin häväistiin. Minusta se tuntui todella pahalta ja surulliselta. Välikohtaus kuvaa yhteiskunnassamme olevia tunteita ja vihaakin Jumalan sanaa ja sitä puolustavia kristittyjä kohtaan. Se kuvaa myös sitä, kuinka ohuilla säikeillä moni nykyihminen on loppujen lopuksi kiinni uskonelämässä, Jumalasuhteessa ja kirkossa. Samaa viestittivät suuren eroluvut niin sanotun homoillan jälkeen. Ajattelen, että ehkä Raamatun sana tulee liian lähelle omaa itseään. Levoton omatunto reagoi tuntemalla suuttumusta ja helposti myös vihaa Jumalan tahtoa kohtaan.

Nyt kun Raamattuja viskotaan lattioille, meidän täällä tulee ottaa entistäkin tiukempi ote Raamatusta, kaksin käsin. Onhan siinä uskon ja opin ylin ohje. Siinä on myös kirkkomme kulmakivi ja perustus. Kannanottomme tulee ehdottomasti perustua sen ikuiseen sanomaan. Nykymaailma sanoo, että aika on muuttunut ja Raamatun sanoma on kaukana modernin ihmisen todellisuudesta. Voimme kysyä, kumpi on mennyt harhaan, Raamattu vai sen totuudesta luopuva ihminen. Itse Herrammekin kehottaa meitä lukemaan kirjoituksia.

Eihän se ole mikään uutinen, että Raamatun mukaan avioliitto on miehen ja naisen välinen elinikäiseksi tarkoitettu liitto, eikä sekään, että seksisuhteet avioliiton ulkopuolella ovat syntiä, huoruutta, niin kuin minun aikana jo rippikoulussa opetettiin. Nämä asiathan ovat sukupolvet toisensa jälkeen pitäneet itsestään selvinä asioina. Ihmiset ovat uskoneet Jumalan sanaan. Se on aina johdattanut heitä parannukseen ja syntien anteeksiantamukseen. Siksi he ovat halunneet kuulua kirkkoon, tuoda lapsensakin kasteelle ja Sanan yhteyteen.

Kun otamme kirkkona kantaa siihen, miten homoseksuaaleja tulisi kohdella kirkossamme, meidän täytyy katsoa historiaan, ympärillemme ja ennen kaikkea Raamattuun. Kristilliset kirkot ovat vuosituhannet pitäneet homoseksuaalisuuden harjoittamista Jumalan sanan vastaisena ja torjuneet ne suhteet syntinä. Kun taas etsimme neuvoa Raamatusta, miten kohdata homoseksuaaliset ihmiset ja kenet ihmiset tahansa, löydämme vain yhden sanan, rakkaus. Jokainen ihminen on Jeesuksen sovintoveren hinta, kuka sulkisi heiltä kirkon ovet, jotka ovat ilmaisseet selkeän toiveensa päästä kirkon jäsenyyteen ja yhteyteen sekä Sanan että sakramenttien hoidettavaksi.

Nyt käsittelyssä oleva mietintö tuo ansiokkaasti esille kristillisen kirkon avioliittokäsityksen, mihin kirkon työntekijöiden ja meidän kaikkien kristittyjenkin tulisi sitoutua. Mietintö ohjaa myös pastoraaliseen kohtaamiseen ja rukoukseen homoseksuaalien kanssa. Avioliitto on hyvä ja rukous on hyvä. Voimme kohdata homoseksuaaleja kahdenkeskisissä rukous- ja sielunhoitohetkissä ja kutsua heitä pyhisin jumalanpalvelukseen. Siellä saamme jo nykyisin rukouksen ja siunauksen kaikki, ketään erittelemättä. Erillisiä rukoushetkiä homoparien kanssa en kuitenkaan voi hyväksyä, koska rajanveto parisuhteen puolesta rukoilemisen ja henkilöiden puolesta rukoilemisen välillä on käytännössä mahdotonta tehdä. Tästä syystä meidän on hyvä jatkaa entisellä pohjalla.

Arvoisa puheenjohtaja, yhdyn perustevaliokunnan mietinnön liitteenä olevaan eriävään mielipiteeseen.


Paluu