Puheenvuoro



Murtoperä Martti, edustaja

Otsikko:
Kanttorinviran kelpoisuus (Piispainkokouksen esitys 1/2008)

Täysistunto:
Tiistaina 6 päivänä toukokuuta 2008 klo 9.45

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kirkolliskokouksen edustajat. Edellä kuultuun puheenvuoroon on hyvin helppo yhtyä. Nyt lähetekeskustelussamme oleva kanttorinviran kelpoisuusvaatimusten uudistaminen on laaja asiakokonaisuus. Piispainkokouksen asettama työryhmä, joka otti nimekseen kanttorityöryhmä 2006, on valmistellut esityksen kanttorinviran kelpoisuusvaatimuksiksi ja kanttorinkoulutustoimikunnan toiminnan selkeyttämiseksi. Piispainkokouksen pöytäkirjasta voimme lukea kokonaisuudessaan työryhmän laatiman mietinnön. On todettava, että työryhmä on tehnyt hyvin ansiokasta, hyvää työtä. Piispainkokouksen valmistusvaliokunta on asiaa käsitellyt ja päätynyt kannattamaan työryhmän tekemiä ehdotuksia.

Työryhmän mietinnöstä luen pienen otteen kanttorinviran teologisista perusteista. "Musiikki on Jumalan hyvä luomislahja ja kirkossa sen käyttö liittyy erityisesti jumalanpalveluselämään. Musiikin tehtävänä seurakunnassa on toimia ilon, toivon, rakkauden ja uskon ilmentäjänä, lohduttajana sekä yhteyden luojana. Musiikki kantaa Jumalan eteen niin yksilön kuin yhteisön rukousta, kiitosta, pyyntöjä ja katumusta. Musiikki vahvistaa sanallista viestiä ja antaa sille ulottuvuuksia, joita sanotut sanat eivät aina riitä ilmaisemaan. Sanoma saa siis soivan muodon." Yksi keskeinen asia uudistamisessa on, että esitys on siirtämässä kirkkomusiikin asiantuntijuutta kanttoreilta seurakuntiin, seurakuntaneuvostoille. Kirkkomusiikki on, kuten kaikki hyvin tiedämme, oma erityisala, jota koskien ratkaisujen onnistuminen tarvitsee asiantuntijoita ja valtakunnallista ohjeistusta. Työryhmä on aivan oikeassa siinä, että nykyiset virkanimikkeet, a-, b- ja c-tason virat, ovat kankeita. On syytä varmasti puhua kolmen sijasta yhdestä kanttorinvirasta. Yhtä lailla toki voidaan ajatella, että kirkkojärjestyksen maininta vain yhdestä kanttorinvirasta saa aikaan virkojen samanlaistumista, ehkä vieläpä minimivaatimusten suuntaan, kuten edelläkin kuulimme. Työryhmä toteaa, että kirkkojärjestyksessä ei tarvitse mainita tuomiokirkkoseurakunnan ylintä pätevyysvaatimusta, koska muutkin seurakunnat ovat perustaneet niin sanottuja a-virkoja, eli ymmärtäneet korkeimman osaamisen merkityksen. Eikö asia ennemminkin ole niin päin, että maininta kirkkojärjestyksessä on saanut seurakunnat ymmärtämään korkeimman osaamisen merkityksen? Kokonaisvastuuta korkeimman tason kirkkomusiikkiosaamisesta ja suomalaisen kirkkomusiikin kehittämisestä ei muutoksen jälkeen enää olisi osoitettu minnekään. Nykyisin a-viran tehtäviin kuuluu oman seurakunnan musiikkitoimintaa laajempi vastuu. Samantyyppistä vastuuta on hiippakuntakanttoreilla, mutta ikävä kyllä nämäkin virat ovat vain osa-aikaisia. Korkeimman osaamisen arvostaminen ja tunnustaminen voidaan nähdä kirkkomusiikin laadun säilymisen ja kehittymisen edellytyksenä. Palkkausjärjestelmän ja pätevyysvaatimusten uudistusten myötä koulutustason, viran ja palkkauksen väliset sidonnaisuudet poistuisivat. Seurakunta päättäisi, minkä tasoisen kanttorin se ottaa, mitä tehtäviä kanttorilla teettää ja millaista palkkaa hänelle siitä maksetaan. Kirkkojärjestyksen viranhaltijat ja työntekijät -luvun 6 pykälässä 39 kanttorin virasta sanotaan: Kanttorin tehtävänä on johtaa seurakunnan musiikkitoimintaa. Hän vastaa musiikista seurakunnan jumalanpalveluksissa sekä muissa kirkollisissa toimituksissa ja seurakunnan tilaisuuksissa, opettaa rippikoulussa, hoitaa muutenkin musiikkikasvatustyötä ja edistää musiikin käyttöä seurakunnan eri toiminnoissa. Kanttori vastaa myös seurakunnan soittimien hoidosta ja huollosta. Kanttorin tehtävistä määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä johtosäännössä. Nyt uudistus muuttaisi 40 §:n alkamaan: Kanttorin virka voidaan painavasta syystä perustaa osa-aikaisena. Minusta tämä yhteys ei pelaa. On uudelleenmiettimisen arvoinen asia.

Herra puheenjohtaja, kanttorinviran kelpoisuusvaatimuksia koskeva asia on kauaskantoinen ja laaja. Meidän ei kannata tehdä liian nopeita ratkaisuja. Ainoana virassa olevana kanttorina kirkolliskokouksessa tunnen siitä hyvin suurta vastuuta. Evästyksenä valiokuntatyöskentelyyn toteaisin, että eikö asia olisi lähetettävä lausuntakierrokselle.


Paluu