Puheenvuoro



Paarma Jukka, arkkipiispa

Otsikko:
Istuntokauden päättyminen

Täysistunto:
Perjantaina 7 päivänä toukokuuta 2010 klo 16.05

Teksti:
65 § Istuntokauden päättäminen

Arkkipiispa Paarma: Arvoisat kirkolliskokousedustajat. Esityslistassa on kohta "Istuntokauden päättäminen". Toinen toistemme kohtaaminen kirkolliskokouksessa on siis päättymässä. Jokainen ystävän kohtaaminen on tärkeä ja ainutkertainen. Kannattaa pitää huolta, että kohtaaminen jää hyvänä mieleen. Emme koskaan tiedä, montako kohtaamista vielä on, milloin tapaamme jonkun kanssa viimeisen kerran. Tälläkin viikolla meitä on muistutettu tästä.

Kirkolliskokouksessakin väki vaihtuu, monista eri syistä. Emme tiedä, ketkä kaikki ovat mukana, kun kirkolliskokous seuraavan kerran kokoontuu. Muutamista toki tiedämme. Ainakin eläkkeelle siirtyminen on asia, joka tuo tähän varman muutoksen. Tänään tahdon muistaa kahta sellaista kirkolliskokouksessa pitkään vaikuttanutta, jotka eivät enää ensi kerralla ole mukana täällä, nimittäin piispa Eero Huovista ja kansliapäällikkö Risto Junttilaa. Molemmat jäävät eläkkeelle virastaan tulevan kesän loppupuolella. Eero Huovinen aloitti Helsingin piispan virassa jo vuonna 1991. Siitä lähtien hän on ollut kirkolliskokouksen jäsen. Hänet valittiin heti aluksi perustevaliokunnan puheenjohtajaksi ja tässä valiokunnassa hän on toiminut siitä lähtien puheenjohtajana tai jäsenenä. Valitsijamiehiä Eero Huovinen on luotsannut vuodesta 1997 lähtien. Nämä tehtävät, kuten hyvin ymmärrämme, kertovat hänen keskeisestä asemastaan kirkolliskokouksessa. Hänen syvällinen teologinen oppineisuutensa ja viisautensa on vaikuttanut koko kirkolliskokouksen työskentelyyn, ja hänen puheenvuorojansa on aina kuunneltu suurella tarkkaavaisuudella. Hänen mielipiteillään on ollut suuresti ohjaava vaikutus kokouksen päätöksenteossa, kuten kaikki tiedämme. Eero Huovisen ansioita ja luottamustehtäviä kirkossamme en käy luettelemaan - niitä on varsin paljon. Kirkkomme työn kannalta haluan tässä yhteydessä mainita kaksi aluetta, unohtamatta muita; kaksi aluetta, joissa Eero Huovisen panos on ollut mielestäni erityisen suuri. Teologisena asiantuntijana, vanhana dogmatiikan professorina, hänen kiinnostuksensa kohteena ovat olleet erityisesti teologiset kysymykset, myös ekumeeniset suhteet ja niiden hoitaminen. Hän on sillä saralla saavuttanut laajalti sekä luterilaisuuden että muiden kirkkojen piirissä luottamusta ja tunnustusta. Toiminta esimerkiksi Luterilaisen maailmanliiton eksekutiivikomiteassa, sen pohjoisen alueen varapresidenttinä, on tuonut meidän kirkkomme hänen kauttaan mukaan koko luterilaisen maailman päätöksenteon keskukseen. Aktiivinen toiminta luterilais-katolisissa oppineuvotteluissa, joka myös jatkuu vielä - yksi vaihe on vasta alussaan, vaihe, jossa Eero Huovinen on vetovastuussa. Vanhurskauttamista koskevan yhteisen julistuksen laatimisessa sekä viimeksi ruotsalais-suomalaisen katolis-luterilaisen oppineuvottelun puheenjohtajana, siis sen neuvottelun, jonka työn tulosta Eero Huovinen äsken esitteli - mainitsematta kuitenkaan omaa panostaan, ja hän oli siinä neuvottelun puheenjohtaja ja työn vetäjä. Samoin oman ulkoasiain neuvostomme työssä ja sen teologisten asioiden toimikunnan työskentelyssä hän on ollut vaikuttavalla tavalla mukana 1990-luvun alusta lähtien. Kaikki tämä ekumeeninen toiminta on merkinnyt keskeistä osaa oman kirkkomme ekumeenisissa linjauksissa. Hänen laaja kirjallinen tuotantonsa on ollut osa tätä teologista vaikuttamista, ja meidän oman kirkkomme osalta erityisen kiitosmaininnan ansaitsee tietysti Eero Huovisen keskeinen panos Katekismuksen tekstin laatimisessa.
Toinen alue, jonka haluan mainita, myöskin oman virkani kannalta tärkeänä, on Eero Huovisen panos erilaisten yhteyksien ja yhteiskuntasuhteiden vaalimisessa. Helsingin, nykyisen pääkaupungin piispalla onkin tässä suhteessa erityinen asema. Eero Huovinen on osannut taitavasti käyttää niin virallisia kuin epävirallisia yhteyksiä, joiden paikka on nimenomaan pääkaupunkialue, kirkkomme moninaiseksi parhaaksi. Nämä vaikuttamisalueet erityisesti tässä yhteydessä mainiten haluan kirkolliskokouksen ja koko kirkkomme puolesta esittää sydämelliset kiitokset Eero Huoviselle ja toivottaa hänelle ja hänen perheelleen siunausta sekä viran viimeisiin kuukausiin että sen jälkeen seuraaviin elämänvaiheisiin.

Myös kansliapäällikkö Risto Junttila aloitti kirkolliskokousedustajana 1990-luvun alussa, vuodesta 1992, silloin Oulun hiippakunnan pappisedustajana. Pian, vuonna 1994 hänet valittiin täällä kirkkohallituksen pappisjäseneksi, ja vuodesta 1998 alkaen Kirkkohallituksen kansliapäällikkönä toimivaksi kirkkoneuvokseksi. Risto Junttila on siis lähes 20 vuoden ajan toiminut keskeisesti kirkkomme keskushallinnossa, viimeiset kaksitoista vuotta Kirkkohallituksen ja koko sen työyhteisön johdossa. Tässä tehtävässä Risto Junttila on tuonut hallintoon näkökulman, jossa on mukana vankka ruohonjuuritason eli seurakuntaelämän ja seurakuntahallinnon tuntemus. Hänen johdollaan ei aukkoa tai erottavaa seinää ole kirkon keskushallinnon ja paikallisseurakuntien intressien välille todellakaan voinut syntyä. Paitsi että hän on omalla avoimella ja yhteistyöhakuisella olemuksellaan ja työtyylillään tuonut Kirkkohallitukseen asiantuntemuksensa ja myös entistä avoimempaa toiminta- ja yhteistyökulttuuria, on hänen toimikaudellaan myös Kirkkohallituksen ja koko kirkon keskushallinnon sekä seurakuntatason tärkeään yhteistyöhön kiinnitetty huomiota ja sitä parannettu. Junttilan erityisiksi ansioiksi näenkin tässä yhteydessä, että hänen johdollaan ja toimestaan on Kirkkohallituksessa laadittu ensimmäiset yhteiset strategiat, mm. niiden ideoimisessa Junttilalla on ollut keskeinen rooli. Kiitän sydämellisesti kirkolliskokouksen puolesta Risto Junttilaa pitkästä, ansiokkaasta ja merkittävästä panoksesta kirkossamme ja toivotan hänelle ja hänen perheelleen hyviä, valoisia ja siunausrikkaita päivä uuden elämänvaiheen pian koittaessa.

Kiitoksena teille molemmille kirkolliskokous tahtoo näiden sanojen lisäksi ojentaa kukkatervehdyksen ja niiden myötä kaikkien meidän siunauksen toivotukset.




Paluu