Puheenvuoro



Jääskeläinen Jouko, edustaja

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastajien kertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2015 (Toimintakertomus 1/2016)

Täysistunto:
Tiistaina 10 päivänä toukokuuta 2016 klo 9:45

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, jäsenet, hyvät ystävät.

Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus 2015 on monimuotoinen ja kokonaisuuksia yhteen punova kirjanen. Yhteistä kokemusta kuvaavat toistuvat maininnat: 'seurakuntarakenteen muutoshanke kariutui' sekä 'pakolaisten virta yllätti'. Kirkkomme suuria haasteita ja muutostrendejä ovat muualtakin yhteiskunnasta tutut väestön ikääntyminen ja ajattelutapojen yksilöllistyminen. Samalla tiedämme, että harrastuneisuus kulkee entistä vahvemmin varttuneen sukupolven myötä korkeampiin ikäkerroksiin. Haasteisiin yhä liikkuvampien nuorempien kerrostumien tavoittamiseksi tulee vastata mm. niillä sosiaalisen ja modernin median keinoilla, joihin monessakin kohdissa on ansiokkaasti panostettu, sekä ennen kaikkea hoitamalla perustehtävämme aidosti ja koko sydämestämme.

Arvoisa puheenjohtaja, pohdiskeltaessa mm. viestinnän arvioinnin kohdalla todellakin torjuttavan ja hylättävän vihapuheen laajuutta on hyvä etsiä ratkaisuja siihen pelkoon, joka jäytää liian monen mieliä. Ajatellaan, että onko nyt tapahtumassa jotakin, joka järkyttäisi uskomme tai perinteemme merkitystä kulttuuristen haasteiden keskellä. Uskon, että tähän paras lääke on - ei vain perinne ja puhe vaan aito oman kristillisen uskomme perusteiden avaaminen ja sen tuomien suurten lahjojen ja asioiden esille nostaminen. Kun pian vietämme vuotta 2017, on todella syytä, kuten puheenjohtajamme arkkipiispa historiaa luodanneessa tarkastelussaan ansiokkaasti teki, avata reformaation ja luterilaisen uskonpuhdistuksen merkitystä. Luterilainen opetus kahdesta regimentistä avaa aivan ratkaisevalla tavalla paremmat ja aidommat elämisen mahdollisuudet kuin sellainen yhdenmukaistamisen tai pakottamisen ilmapiiri, josta monet meille nyt ovat maahamme tulleet. Jumala tekee meille hyvää molempien regimenttien kautta ja Jumalan hyvät käskyt on tarkoitettu hyväksi ohjeeksi ja opastukseksi molemmille. Aivan oikein toimintakertomuksessa korostetaan sitä, että meidän tulee olla sekä innokkaita, että myös taidollisia todistajia uusien maahamme tulijoiden kohdalla. Mikään laki tai asetus ei myöskään velvoita meitä todistajan tehtävän laiminlyömiseen. Tulijat, ystävämme, eivät ole vain valtion vieraita, vaan meidän kaikkien vieraitamme ja tutustumisemme arvoisia.

Yksilöllistyminen merkitsee myös jäsenen ja kirkon asiakkaan toivomusta entistäkin paremmista palveluista. Tiukoissa taloudellisissa raameissa eivät eri tehtäviin palkatut työntekijät mitenkään ehdi kaikkeen, tarvitsemme vahvan maallikoiden panoksen. En kannata tähän mitään uutta mittarointia, mutta muistutan, että jokaista palkattua kirkkomme työntekijää kohden tarvitsemme monta vapaaehtoista tekijää, joita maallikoiksikin kutsutaan.

On erinomaista, että kaiken tilastoidun sisällä ja ohella meillä on vahvaa arjen verenkiertoa seurakuntien työssä ja kirkkomme liikkeiden toiminnassa. Kirkon rakenteen tulee olla kunnossa, sen talouden tulee olla sekä notkea että sitkeä ja keskeiset seurakunnalliset elämän murroskohtien palvelut tulee hoitaa hyvin. On syytä kohdistaa erityistä kiitosta siihen, että neuvottelut ja yhteistyö eri lähetysjärjestöjen kanssa ovat kirkossamme hyvällä kannalla. Sama kiitoksen antaminen koskee toimintaa valtiovallan kanssa koskien sopimusta evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisten tehtävien korvaamisesta. Tulos oli hyvä, enkä usko, että ainakaan hankkeen viivästyminen olisi voinut sitä parantaa.

Vuosikertomuksessa ja äsken kansliapäällikön puheenvuorossa on avattu pohdiskelua positiivisesta ja negatiivisesta uskonnonvapaudesta. Joskus tähän liittyy käytännön ilmenemismuotoja, joita voisi sanoa vaikkapa passiiviseksi uskonnonvapaudeksi. Jos kristinuskon eroa muihin uskontoihin ei tunnisteta jää omakin uskomme helposti osaksi uskontojen aateavaruutta. Eihän toki sellaisesta ajattelevan, kriittisen ihmisen kannalta olla kiinnostunut. Joskus taitaa tapahtua jopa niinkin, että moni hyvä periaatteemme arkisessa elämässämme on peräisin kristillisestä uskostamme, mutta sitä ei enää välttämättä tunnisteta eikä tunnustetakaan.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät jäsenet, meillä on nyt siis otettu muualtakin tuttu tuloskortti ja -ajattelu ja -käsitystapa käyttöön. Eräs vaihtoehto olisi otsikoida kohta Avainmittari termillä Mittaroitu tavoite ja sen toteutuminen, sekä otsikoida väripalkit termillä Yleisarviointi. Tämä ehkä selkiyttäisi ajattelutapaa. Taulukoihin tehdyt huolelliset alaviitteet analyyseineen ovat kyllä selkiyttäviä ja toki muistamme, että kaikkia tavoitteita voida tietenkään esittää murto- tai desimaaliluvuin.

Hyvät ystävät, kertomus kuvaa tietyn keskeisen osan kirkon rakenteesta ja sen todistajan tehtävästä. Samalla voimme kysyä, olemmeko olleet tehokkaita, eli mikä on hyötysuhteemme. Onko se yhden suhde kymmeneen tai kenties yhden suhde yhteen, eli yhtä paljon in putia ja out putia. Meidänkin työmme liikkeellelähtö tapahtui 2000 vuotta sitten juutalaisten viikkojen juhlana, sittemmin kristittyjen helluntaiksi nimettynä päivänä, joka pian jälleen on juhlittavanamme. Tuolloin yhden saarnan vaikutuksesta 3000 ihmistä sai mahdollisuuden mielenmuutokseen ja elävään Jeesus-uskoon. Tänäänkin vain Sana ja Pyhä Henki voivat tehdä meidät ja puheemme sillä tavalla eläviksi, että syntyy aivan uutta uskoa ja vahvistuvaa uskoa Kristukseen.


Paluu