Vastaan molempiin kysymyksiin yhdessä, koska ne liittyvät toisiinsa. Kysymyksessä mainittu yhdenvertaisuuslain kohta kuuluu seuraavasti: ”Viranomaisen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Edistämistoimenpiteiden on oltava viranomaisen toimintaympäristö, voimavarat ja muut olosuhteet huomioon ottaen tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhtaisia.”
Järjestöt ovat itsenäisiä oikeushenkilöitä, yhdistyksiä ja siten yhdistyslain alaisia. Niiden kanssa solmitun perussopimuksen tarkoituksena on määritellä periaatteet, joita sopijajärjestö noudattaa lähetystehtävän toteuttamisessa. Sopimuksella ei puututa sopijajärjestön yksityisoikeudelliseen asemaan.
Kirkkohallitus ei sinänsä ole valvontaviranomainen, eikä sillä siten ole yleistä valvontavaltaa ko. järjestöjen suhteen. Sen sijaan lähetysjärjestöjen ja kirkon välisissä sopimuksissa on sovittu kummankin sopijaosapuolen oikeudet ja velvollisuudet sekä tapa, jolla järjestöjen toimintaa seurataan ja arvioidaan.
Kirkko sitoutuu kohtelemaan kaikkia lähetysjärjestöjään yhdenvertaisin perustein. Sopijajärjestö tunnustaa muiden perussopimuksen solmineiden aseman kirkon lähetysjärjestöinä ja sitoutuu yhteistyöhön näiden kanssa.
Sopijajärjestön velvollisuutena on noudattaa omassa toiminnassaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustusta ja päätöksiä sekä toteuttaa kirkon hyväksymää lähetysstrategiaa ja sen toimintaperiaatteita.
Kirkon tunnustuksesta ja päätöksistä sekä lähetysstrategian toimintaperiaatteista saisi aikaan tavattoman pitkän arviointilistan. Vuoden 2013 ohjauskeskusteluissa selvitettiin järjestöjen virkakäsitystä ja suhtautumista seksuaalivähemmistöihin, sillä nämä asiat olivat julkisuudessa runsaasti esillä. Järjestöjen näkemyksiä ja toimintaa peilattiin kirkon päätöksiin. Tällöin oli myös tärkeä selvittää tarkasti mitä kirkko on päättänyt, mitä ei. Tehdyt päätökset olivat arviointikriteereinä. Ne ovat sitä sopimuksen mukaan edelleen.
Paluu