Puheenvuoro



Keskitalo Jukka, kansliapäällikkö

Otsikko:
Kirkkohallituksen ja hiippakuntien vuosikertomus, Kirkkohallituksen henkilöstötilinpäätös, Kirkon keskusrahaston toimintakertomus ja tilinpäätös, tilintarkastajien kertomus sekä vastuuvapauden myöntäminen vuodelta 2014 (Toimintakertomus 1/2015)

Täysistunto:
Tiistaina 5 päivänä toukokuuta 2015 klo 10.15

Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Vuosikertomus on jälleen kerran melkoinen paketti, kuvaus toiminnasta, joka on monipuolista, joka pitää sisällään perustoimintaa kirkkohallituksessa ja hiippakunnissa ja tietysti myöskin erillishankkeita. Haluan tehdä nyt muutamia nostoja ja alleviivata muutamia näkökulmia tuosta kertomuksesta. Ensin muutamia ajatuksia kirkon vuodesta, ei niinkään kirkkohallituksen, vaan mitkä asiat työllistivät tai puhuttivat kirkkoa tai kirkossa. Nämä ovat aina valintoja, mitä valitsee, mutta valitsen ensimmäisenä, että kirkkoon liityttiin, toki siitä myös erottiin, mutta viime vuosi oli sillä tavalla merkittävä, että jo muutamia vuosia jatkunut kirkkoon liittymisen trendi jatkui edelleen ja oli nyt 15 500 jäsentä vuoden aikana, uutta jäsentä, kirkkoon liittynyttä. Minusta tässä, kun on olemme niin monta vuotta puhuneet kirkosta eroamisesta, on syytä tämä asia panna merkille. Mielestäni siinä voidaan nähdä jo pientä trendiä, ja on mielenkiintoista nähdä, jatkuuko se. Toki kirkosta myöskin erottiin, 74 000, se oli vuoden 2010 huippuvuoden jälkeen toiseksi pahin vuosi eroamisten kannalta. Kirkosta keskustellaan Suomessa erittäin paljon mediassa ja niin myöskin viime vuoden aikana. Tämä on myöskin merkittävä havainto, kun verrataan muihin Pohjoismaihin. On tehty tutkimuksiakin siitä, miten kirkko ja kirkon asiat esiintyvät profaanissa mediassa, ja siinä on huomattava ero Suomen eduksi. Suomen kirkosta tehdään juttuja, jotka pääsääntöisesti ovat joko positiivisia tai neutraaleja medioissa. Minusta on parempi, että kirkosta keskustellaan kuin että kirkko vaiettaisiin kuoliaaksi, vaikka se keskustelu olisi joskus kriittistäkin. Viime vuosi oli myös tässä huomiota herättävä. Valtakunnallisessa mediatietoisuudessa tietysti nousivat valtakunnalliset aiheet, seurakuntavaalit, keskustelu kirkon avioliittokannoista, vaikkakaan viime vuonna painopiste ei ollut kirkossa vaan enemmänkin eduskunnassa. Paikallismediassa nousivat viime vuonna esiin, mikä onkin luontevaa, enemmän seurakunnan perustoiminta. Se sai siellä tilaa. Valtakunnallisessa mediassa ehkä enemmän painottuivat kirkon kriisit ja myös sisäiset ristiriidat. Viime vuonna myöskin uskonto julkisessa tilassa, jos tätä ilmaisua käyttää vähän tällaisena kattoilmaisuna, sateenvarjokäsitteenä, oli esillä monin tavoin. Edelleen keskustelu Suvivirrestä, koulun puitteissa olevista uskonnollisista tilaisuuksista, uskonnollisen perinteen elämisestä koulun sisällä, keskustelutti paljon, ja perustuslakivaliokunta otti asiaan kantaa. Opetushallitushan antoi ohjeet koulujen uskonnollisista tilaisuuksista. Siinä mielessä keskustelu oli myöskin kirkon kannalta myönteistä, että se vahvisti kristillisen tradition paikkaa meidän kulttuurissamme. Kirkon ja valtion rajapinnalla olevia asioita myöskin oli, ne leimasivat viime vuotta. Siellä oli esimerkiksi teemana vaikkapa arkipyhäkysymys, joka liittyy tähän kysymykseen, on rajapinnalla oleva asia. Toki meidän omassa toiminnassamme kirkon yhteiskunnallisten tehtävien rahoitusratkaisun edistäminen ja eteneminen oli näitä asioita. Myös tällaiset asiat kuin vankilasielunhoidon kysymykset elävät tällä rajapinnalla koko ajan. Talous ja rakenteet tietysti puhuttivat ja leimasivat kirkon vuotta 2014 myös. Täällä nyt päätösvaiheessa oleva paikallisrakenteita koskeva esitys, sitä valmisteltiin ja siitä keskusteltiin kirkossa monella tavalla. Talous on jo monen vuoden ajan kiristynyt. Sitä ei ole välttämättä kahden vuoden välillä helppo huomata, mutta jos sanoo, että vuodesta 2008 lähtien seurakuntien verotulot ovat vuoden 2014 rahanarvoon suhteutettuna laskeneet noin prosentilla joka vuosi, niin tajuamme, että tämä kehitys on ollut aika merkittävä, seurakuntien, kirkon talouden kiristyminen.

Kirkkohallituksen vuodesta pari kolme asiaa myöskin. Siirryimme viime vuonna uusiin toimitiloihin, jotka ovat toiminnallisesti paremmat ja järkevämmät, yhteisöllisemmät kuin vanhat. Mutta tämä on myös taloudellisesti erittäin merkittävä juttu. Vähintään 0,5 milj. euroa vuodessa säästämme, kun siirryimme näihin uusiin toimitiloihin kiinteistön ylläpitokuluissa. Tällaisia rakenteellisia muutoksia me tarvitsemme kirkkohallituksessa ja varmasti myös koko kirkossa. Kirkkohallitus vietti myös 70-vuotisjuhlavuottaan, ja sen kunniaksi täysistunto teki juhlapäätöksen, jossa palkittiin jokaisesta hiippakunnasta yksi ennakkoluuloton, uutta etsivä hanke, seurakunta tai seurakunnan hanke. Sillä tavalla haluttiin myös rohkaista tällaiseen uuden etsimiseen. Kirkkohallituksen, peruskirkkohallituksen tai niin sanotun vanhan kirkkohallituksen henkilöstön määrä on myös laskenut vuoden -14 aikana. Tuossa tuo violetti pylväs kuvastaa sitä. Vastaavasti tietysti Kipan henkilöstömäärä on lisääntynyt. Tuossa Kipan pylväässä on viisi tietohallintohenkilöä, jotka vuoden aikana siirtyivät kirkkohallituksen leipiin, mutta Kipa ostaa nuo henkilöt tai heidän palveluksensa kirkkohallitukselta. Tämä kehityssuunta, joka tuossa näkyy, on määrätietoisen työn tulosta. Jokainen avautuva tehtävä tarkastellaan hyvin tarkasti. Mitään tehtävää ei täytetä automaattisesti sellaisenaan. Ensinnäkin päätetään, täytetäänkö se ollenkaan, jos täytetään, millaisella tehtävänkuvalla. Pyrimme tehtävänkuvien laajentamiseen, enemmän ilmiölähtöisyyteen kuin työalapohjaisuuteen.

Sitten kolmella dialla muutama näkökulma lähinnä kirkkohallituksen toimintaan viime vuoden aikana. Me olemme pyrkineet nyt tässä raportissa irtoamaan pikkuisen siitä, että keskukseksi nousevat nämä erillishankkeet, ja nyt meillä on nämä kolme näkökulmaa: yhteiskuntasuhteiden hoitaminen, kirkon yhteisten tehtävien hoitaminen ja seurakuntien tukeminen. Yhteiskuntasuhteiden hoitamiseen halusin listata nämä asiat viime vuodelta. Kirkon yhteiskunnallisten tehtävien korvaaminen tai rahoitusratkaisun valmistelu leimasi voimakkaasti kirkkohallituksen yhteiskuntasuhteita, ja tässä yhteydessä täytyy lausua lämmin kiitos opetus- ja kulttuuriministeriölle hyvästä yhteistyöstä tämän hankkeen edistämisessä ja valmistelemisessa. Ja merkille pantavaa on myös se, että kun kirkolliskokous antoi omat lausuntonsa asiasta ja kiinnitti huomiota muutamiin asioihin, ne otettiin erittäin hyvin huomioon opetus- ja kulttuuriministeriön lainvalmistelussa. Tästä kiitos ministeriön edustajille. Arkipyhät mainitsinkin. Tämä kysymys on ollut kirkon yhteiskuntasuhteiden hoitamisen agendalla viime vuonna aika keskeisesti. Kirkkohallitus oli mukana siinä selvityksen ensi vaiheessa, joka päättyi viime vuonna, ja kirkon edustajat totesivat, muun muassa arkkipiispan suulla ja itsekin sen totesin, että selvitys ei anna aihetta lähteä tekemään esityksiä kirkolliskokoukselle kirkollisten juhlapyhien siirtämisestä. Sen jälkeen on jatkunut arkipyhäselvityksen toinen vaihe, jossa kirkkohallitus ei ole enää ollut mukana vaan se on työmarkkinajärjestöjen kesken, ja tiettävästi tuo toisen vaiheen raportti on tulossa julki ihan näinä aikoina. Ei ole sanottu, etteikö tämä kysymys palaa agendalle. En usko että ainakaan tietyillä tahoilla on hylätty tätä tavoitetta siirtää kirkollisia juhlapyhiä, mutta kirkon kanta on nyt tuohon raporttiin kirjattu aika selvästi. Uskonnollinen perinne koulussa ja puolustusvoimissa on ollut asia, joka on vaatinut jatkuvaa seurantaa myös kirkkohallituksen taholta. Meidän asiantuntijamme ovat aktiivisesti seuranneet opetussuunnitelmatyötä hyväksyttyjen perusopetuksen ja lukion tavoitteiden ja tuntijakopäätösten jälkeen ja yhteistyössä opetushallituksen suuntaan pyrkineet vaikuttamaan opetussuunnitelmatyöhön. Syksyn aikana ja varsinkin nyt tässä alkuvuoden aikana on myöskin jossain määrin huolestuneena jouduttu seuraamaan sitä keskustelua, jota on käyty puolustusvoimien kirkollisen työn puitteissa tapahtuvasta muun muassa valahartauksista ja kenttähartauksista. Kirkkohallitus nyt sitten tämän vuoden puolella antoi aika tiukkasävyisen lausunnon tästä asiasta. Nähtäväksi jää, minkälainen vaikutus sillä on. Mutta tavallaan tämä positiivisen uskonnonvapauden esillä pitäminen ja siitä muistuttaminen näyttää muodostuneen tällaiseksi pysyväksi haasteeksi myös kirkkohallituksen vaikuttamistoiminnassa yhteiskuntasuhteiden hoitamisessa. Lausunnot, joita annamme eri viranomaisille, ministeriöille ja eduskunnan valiokunnille, ovat tavallaan sitä peruskauraa tässä vaikuttamistoiminnassa. Viime vuoden aikana niitä oli 43 kappaletta, siis kirkkohallitus antoi virallisen lausunnon 43:ssa eri asiassa. Jokainen niistä vaatii myös asiantuntijavalmistelun ja perehtymisen, jotta voisi jotakin lausua. Haluaisin kuitenkin korostaa sitä, että tässä yhteiskuntasuhteiden hoitamisessa vielä paljon tärkeämpää on epävirallinen yhteydenpito ennen sitä vaihetta, kun lausuntoja pyydetään, ja tässä olemme pyrkineet kirkkohallituksen organisaatiota myös kehittämään siihen suuntaan, että olisimme tietoisia varhaisemmassa vaiheessa asioista ja pystyisimme niihin ottamaan kantaa epävirallisesti jo aiemmin.

Sitten kirkon yhteisten tehtävien hoitaminen. Valitsin sellaisen näkökulman nyt tällä kertaa, että nostan esille ihan sitä perustoimintaa, joka ei niinkään usein tule esille ja jota ei välttämättä useinkaan tule ajatelleeksi. Joka vaatii asiantuntijuuden ylläpitämistä koko ajan. Otetaanpa vaikka tuo lainsäädännön valmistelu. Jotta meillä on kirkkohallituksena kykyä tuoda tänne kirkolliskokoukseen vaikkapa tällaisia esityksiä kuin paikallisrakenteiden kehittämispaketti, todella laaja lakipaketti, tai keskushallinnon uudistamispaketti, se vaatii osaamisen ylläpitämistä, ja siihen olemme pyrkineet. Keskusrahasto ja Eläkerahasto ovat keskeinen osa kirkkohallituksen toimintaa, se toimii Keskusrahaston hallituksena. Strategiatyö myöskin korostui viime vuonna Kohtaamisen kirkko -strategian valmistelun myötä ja tulevaisuusselonteon valmistelun myötä. Tutkimus ja koulutus. Kirkon tutkimuskeskuksen tehtävänä on tuottaa kirkon päätöksentekoa tukevaa ja palvelevaa tutkimusta. Myös sellainen aika arkinen asia jo, jota ei huomaa, mutta jos sitä ei olisi, niin luulen, että se huomattaisiin. Koulutuskeskus, henkilöstön koulutusta, täydennyskoulutusta. Ulkosuomalaistyötä kirkkohallitus organisoi 37 maassa tällä hetkellä. Eli suomalaisia kohdataan todella laajasti myös maamme rajojen ulkopuolella. Ekumeenisia suhteita ylläpidetään. Tuossa vaikuttamistoiminnassa myös EU-tason näkökulma on tullut koko ajan tärkeämmäksi. Ehkä hiukan näkökulmasta riippuen mahdollisesti 60, jopa 70 % lainsäädännöstämme perustuu jollakin tavalla EU-tasoiseen lainsäädäntöön, joka sieltä vähitellen myös sitten rantautuu meidän lainsäädäntöömme tietyllä aikavälillä. Kirkon on myös hyvin tärkeä olla tietoinen, mitä EU-tasolla, minkälaista lainvalmistelua siellä on asioissa, jotka tulevat jollakin aikavälillä vaikuttamaan kirkon toimintaan. Olemme tehostaneet EU-asioiden seurantaa. Viestintä- ja hartausohjelmat ovat myös sitä tuttua, mutta usein sellaista, jota ei ehkä tule ajatelleeksi, mitä sen ylläpitäminen ja koko ajan kehittäminen merkitsevät. Muutamia tunnuslukuja. Joka päivä radiossa on kolme hartautta, TV:ssä jumalanpalveluksia vuosittain 31, radiojumalanpalveluksissa kuuntelijoita keskimäärin 179 000, TV-jumalanpalveluksissa katsojia 130 000. Kirkon Facebook-kattavuus tai -seuraajien määrä 35 000, Kirkko Suomessa -Facebook-sivuston, Twitter ja niin pois päin, uudet välineet. Näihin on ennakkoluulottomasti menty mukaan, ja kirkkomme on jo tunnettu kansainvälisestikin näistä. Tietojärjestelmien kehittäminen edelleen Kipan ja Kirjurin mutta myös kirkon verkkohankkeen puitteissa ovat niitä asioita, joita kirkkohallitus hoitaa kirkon yhteisinä tehtävinä.

Rajapinta seurakuntien tukemisen ja yhteisten tehtävien hoitamisen välillä on tietysti huokoinen, mutta mainitsen tässä nyt viime vuodelta muutamia. Seurakuntavaalit. Seurakunnathan vaalit toteuttavat, mutta kirkkohallituksen roolina viime vuonnakin ja viime vaalien yhteydessä oli huolehtia siitä, että vaalien tietojärjestelmä on ajantasainen ja toimii, että vaaliviestintä on hyvätasoista. Tietysti tuo seurakuntarakenteen kehittäminen on myöskin seurakuntien tukemista. Tietämättä, mikä tulee olemaan kirkolliskokouksen päätös, me olemme tietysti kirkkohallituksessa joutuneet ennakoimaan monia ratkaisuja tai eri vaihtoehtoja, myöskin tekemään taustatyötä tulevaisuuden varalle, eri skenaarioita varten, valmistelemaan erilaisia ehdotuksia vaikkapa mallisäännöistä, seurakuntayhtymän rahanjakomalleista ja niin edelleen. Ja muutoksen tukea ja visioimaan, millaista se olisi, jos tämä esitys hyväksyttäisiin. Sitä me emme tietenkään vielä tiedä, mutta ennakointia, siitä on kysymys. Seurakuntien verkkohanke on saanut erittäin hyvää vastaanottoa seurakunnissa, ja nyt tänä vuonna, tänä keväänä melkoinen määrä uusia seurakuntia liittyy tai ottaa käyttöön Lukkari-julkaisualustan, joka on siis verkkosivujen alusta, mutta se on myös alusta monelle muulle yhteiselle toiminnalle. Virsikirjan lisävihkon valmistelu ja reformaation merkkivuoden valmistelu ovat myöskin esimerkkejä tavoista, joilla olemme tukeneet kuluvan vuoden aikana seurakuntia. Kirkkohallitus hyväksyi uuden strategian, teknisesti se hyväksyttiin tämän vuoden puolella, mutta sitä valmisteltiin viime vuoden puolella, ja se perustuu kirkon yhteiseen strategiaan. Siellä edelleen vaikuttamistoiminta on keskeisessä roolissa, mutta myös ehkä uudella painokkuudella nostetaan seurakuntien tukeminen muutoksen keskellä kirkkohallituksen fokukseen. Näillä näkökulmilla halusin avata vuosikertomuksen.


Paluu