Puheenvuoro



Koskelo Aimo, edustaja

Otsikko:
Kirkon tulevaisuuskomitean mietintö

Täysistunto:
tiistaina 8 päivänä marraskuuta 2016 klo 10.30

Teksti:
Hyvät kirkolliskokousedustajat. Olen lukenut tätä Kirkon tulevaisuuskomitean mietintöä suuren innostuksen vallassa. En muista, että olisi ollut tällaista esitystä aikaisemmin, joka tällä tavalla täällä kirkolliskokouksessa esitellään ja siksi tahdon lausua suuret kiitokset komitealla, joka tämän mietinnön on aikaan saanut. Kysymys on hallinnon keventämisestä. On aivan selvää, että kun organisaatiot toimivat pitkään kuten kirkko ja kirkon organisaatiot ovat toimineet, niin aina syntyy tilanne jossa ne kasvavat ja paisuvat. Myös kirkolliskokous on ollut omalta osaltaan aiheuttamassa sen omalla lainsäädännöllään, että on tarvittu uusia virkoja ja uusia tehtäviä. Tässä on käynyt ehkä vähän sillä tavalla näissä seurakunnan perustehtävissä ja tukitoimenpiteissä, jotka seurakunnalle tulevat, että näissä on rengin ja isännän paikka välillä saattanut vaihtua. Laskin, että kun oman seurakuntamme kautta poistuu 260 ihmistä joko eroamalla kirkosta tai kuolemalla, se vaatii meidän seurakunnassa yhden toimen tai viran lakkauttamista. Olemme tällaisen ison muutoksen edessä ja kun katson tätä asiaa seurakunnasta käsin, tervehdin suurella lämmöllä uudistusta, jossa alisteista lainsäädäntöä käydään viimein purkamaan. On joskus tuntunut niin turhauttavalta, että kun myymme pienen maapalan, pitää sille hakea hyväksyntä muualta aivan kuin seurakunnassa ei olisi riittävää tietoa siitä, mitä tarvitsee tehdä. Tämä on yksi pieni esimerkki. Toinen asia, joka tässä kirjassa otetaan esille, on seurakunnan organisaation keventäminen. Meillä on päällekkäisorganisaatio. Meillä on kirkkoneuvosto ja meillä on kirkkovaltuusto. Kun katson kirkkoneuvostosta käsin päätöksiä joita teemme, niin samat asiat käsitellään kirkkovaltuustossa. On aivan oikein, että jompikumpi näistä puretaan ja silloin puretaan tämä neuvosto. Silloin voimme huomattavasti keventää organisaatiota, mutta samalla tämä aiheuttaa sen, että luottamushenkilöiden sitoutuminen kasvaa tähän organisaatioon, koska he pystyvät todellisuudessa vaikuttamaan päätöksiin.

Sitten vapaaehtoistyö, josta on täällä monesti puhuttu. Olisi hyvä jos voisimme viimein päästä ottamaan askel työntekijäkeskeisyydestä seurakuntakeskeisyyteen. Tähän on tarvetta ja tähän on halua. Mutta ehkä olen joskus sanonut aikaisemminkin, että este tälle on ollut se, että kun meillä seurakunnassa on ollut vahvat taloudelliset resurssit, niin ei ole tarvinnut ottaa tätä resurssia käyttöön. Se on ollut käytössä ehkä niissä seurakunnissa, joissa taloudellisesti ollaan ahtaalla. Tällainen kuva minulle on vuosikymmenten aikana jäänyt. Asia, joka varmasti herättää paljon keskustelua, on virkasuhteesta siirtyminen työsuhteeseen. On hyvä, että me tämän keskustelemme, mutta toivon tämän asian kokonaisuuden kohdalla, että me emme jumiutuisi yhteen asiaan tai yksiin asioihin. Me tarvitsemme muutosta ja tämän muutoksen kautta korjaamme, jos tulee vääriä muutoksia, mutta että pystyisimme tätä asiaa viemään isona kokonaisuutena eteenpäin. Sitten yksi erittäin tärkeä asia, jota monesti olen toivonut seurakunnan päätöksentekoelimissä, on että me voisimme oikeasti tehdä yhteistyötä yli seurakuntarajojen. Jostakin syystä tämä on ollut jopa mahdoton asia. Täällä otettiin kantaa aika voimakkaasti yhtymien puolesta. Meillä on valtavan hyviä esimerkkejä maassamme, miten hyvin kappelitoiminta voi toimia kevyellä organisaatiolla. Tätä kappelipuolta ei pitäisi missään tapauksessa hylätä. Toivon, että tämä ei olisi jäänne keskustelusta, jota edellisellä kaudella käytiin ja jossa puhuttiin seurakuntarakenneuudistuksesta ja tämä koko hanke kaatui silloin määrätystä syystä. Toivoisin, että tämän asiakokonaisuuden yhteydessä pystyisimme aidosti tarkastelemaan myös hiippakuntarajoja ja niiden alueita. Ja jopa lukumäärää. Että ne eivät jäisi tämän ulkopuolelle. Hyvät ystävät, sukupolvet vaihtuvat, muutokset kirkkoa kohtaan muuttuvat vuosikymmenten aikana, mutta yksi asia pysyy, on Jumalan Sana. Se on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Sen tähden hartaasti toivon, että kirkko voisi edelleen pysyä Kristuksen kirkkona. Se voisi pysyä kirkon opissa ja Raamatun perusopetuksessa ja sen tähden toivon, että määräenemmistösäädös, joka meillä on kirkkojärjestyksessä ja kirkkolaissa, ei muutettaisi. Toivon tulevaisuusvaliokunnalle viisautta, voimia ja ymmärrystä tämän asian eteenpäin viemisessä.



Paluu