Puheenvuoro



Kainulainen Pauliina, edustaja

Otsikko:
Lapsen oikeudet ja lapsivaikutusten arviointi kirkossamme (Edustaja-aloite 5/2009)

Täysistunto:
Keskiviikkona 6 päivänä toukokuuta 2009 klo 9.15

Teksti:
Arvoisa puheenjohtaja, rakkaat edustajakollegat. Tähän aloitteeseen liittyen on kuultu jo monia hyvin merkittäviä ja tasokkaita johdatuksia. Vielä muutama sana meidän yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa pohditaan näitä lapsen oikeuksia. Viittaan nimittäin viime sunnuntain Helsingin Sanomien kirjoitukseen Koulun jälkeen eläkkeelle. Siinä muun muassa kertoi elämästään 25-vuotias nuori mies, joka on eläkkeellä vaikean masennuksen vuoksi. Artikkelissa oli tietoa, että alle 30-vuotiaita työkyvyttömyyseläkeläisiä on 12 000, kolme neljästä heistä on eläkkeellä mielenterveysongelmien vuoksi. Masennus työkyvyttömyyseläkkeen syynä on kasvanut rajusti tällä vuosikymmenellä. Nuorilla naisilla se on kasvanut 180 %:a, nuorilla miehillä 66 %:a. Etenkin teinityttöjen vaikea masennus on lisääntynyt, he ovat näitä täydellisiä suorittajia, jotka ovat samalla täynnä itsevihaa. Hesari kysyy, että miksi osa nuorista voi näin pahoin ja sen mukaan asiantuntijat tarjoavat selityksiksi vaikeaa lapsuutta, aikuisten tuen puutetta ja pitkiä mielenterveysjonoja. Mutta jatkaa myös, että vaikka vanhemmat tukisivat, niin herkät lapset ja nuoret voivat ahdistua kovien odotusten ja paineiden keskellä. Esimerkiksi yhden nuoren suusta: "Koulu heijastaa aikuisten maailmaa, jossa kiire ja tehokkuus ovat myönteisiä ominaisuuksia." Ja: "Median kuva maailmasta on synkkä". Tämä kyseinen nuori löysi toivon ja elämän perustan helluntaiseurakunnasta. Ja se mainittu 25-vuotias nuori mies muistaa parhaiten saaneensa apua silloin kun joku on oikeasti kuunnellut häntä.

Näin vakavan pahoinvoinnin syyt juontuvat kyllä jo ihan varhaiseen lapsuuteen useimmilla, eikä meillä ole helppoja lääkkeitä näin pahaksi päässeeseen tilanteeseen, mutta kirkkona on jotain yritettävä. Siksipä tämä aloite on tärkeä. Se tähtää siihen, että lasta kuunnellaan, niin kuin jo moni on todistanut. Kyse on ennen muuta asennemuutoksen käynnistämisestä. Pelkästään siinä on jo haastetta riittämiin. Kirkolla ei tietysti ole koko ongelman ratkaisun eväät käsissään, mutta koska perimmiltään tässä tuntuu olevan kyseessä hengellinen pandemia, vakava puutostauti, niin kyllä silloin kirkon pitää antaa lapsille ja nuorille sitä lääkettä, jota meidän käsiin on varastoitu. Lääke on kristinuskon ydinsanoma ja siitä nousevat arvot. Ne jo itsessään edustavat vastakulttuuria suorituskeskeisyydelle.

Tässä on nyt yksi haaste, Kättä päälle -haaste, puhua niin, että sen sanoman ymmärtävät niin pienet tytöt ja pojat kuin yhteiskunnan vastuuta kantavat sedät ja tädit. Tämä on samalla puheenvuoro nuorten kuuntelemisen puolesta.


Paluu