Inlägg



Keskitalo Jukka, kansliapäällikkö

Rubrik:
Kyrkans fyraårsberättelse 2012-2015 (Kyrkostyrelsens framställning 7/2016)

Plenum:
tisdagen den 8 november 2016 kl. 10.30

Text:
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät edustajat. Nelivuotiskertomus on kirkolliskokouksen toimeksianto kirkkohallitukselle. Kyseessä on jo melko pitkä traditio - en edes muista kuinka paljon nelivuotiskertomuksia on julkaistu, mutta melkoinen määrä. Ne muodostavat jo aika pitkän katsauksen kirkon elämään ja myöskin kirkon toiminnan muutoksiin. Kun kirkolliskokous viimeksi antoi tämän tehtävän kirkkohallitukselle, oli siinä mukana muutamia kehittämisajatuksia ja -ehdotuksia. Toivottiin esimerkiksi, että tilastoaineistoa ja sosiologisia havaintoja reflektoitaisiin teologisesti, ja myöskin muita kehittämisajatuksia esitettiin. Kirkkohallituksessa tehtävä osoitettiin kirkon tutkimuskeskukselle, kuten aiemminkin, ja mainitut kehittämisehdotukset on pyritty nyt ottamaan huomioon. Nyt sanoisin, että tätä teillä käsissä olevaa nelivuotiskertomusta olisi hyvä katsella uusin silmin. Se koostuu kolmesta osasta: tutkimuksellisesta osasta, joka on nyt otsikoitu "Osallistuva luterilaisuus", tilastoportaalista, johon olette saaneet linkin ja josta olette toivottavasti käyneet katsomassa erilaisia tilastotarinoita ja kolmannesta osasta, joka on otsikoitu "Erilaistuva kirkko - katsaus kirkon työhön". Nämä kolme osaa olivat aiemmin oikeastaan yksissä kansissa, joka näytti ulkonaisesti vähän samalta kuin tämä suuri ja paksu kirja nyt, mutta tämä on ryhmitelty kolmeen osaan, joiden kokonaisuus muodostaa nelivuotiskertomuksen. Tässä on niin paljon materiaalia, ettei ole mitään mieltä yrittää luoda katsausta kaikkeen, mitä täällä on, vaan otan esiin vain muutaman noston.

"Osallistuva luterilaisuus" on tutkimuksellinen, kirkon tutkimuskeskuksen tutkimukseen perustuva osio. Sen monenlaisista aineistoista merkittävin ja ehkä laajin on gallup ecclesiastica -kysely, jossa on mukana yli neljä tuhatta vastaajaa. Se on hyvin iso ja luotettava aineisto, mutta muitakin aineistoja on. Tällä kertaa osion teemana on luterilaisuus, mutta neljän vuoden päästä sen teema voi olla jokin muu, mikä on hyvä pitää mielessä. Näiden kansien sisällä on myöskin analysoitu saman tyyppisiä uskonnollisuuden kehitykseen liittyviä kysymyksiä kuin aiemmissakin nelivuotiskertomuksissa. Vain pari yksityiskohtaa esiin nostaakseni kertomuksesta käy ilmi, että tietoinen uskonnonharjoitus, jumalanpalveluksissa käyminen ja tämän tyyppinen aktiivisuus on parinkymmenen vuoden aikana laskenut, mutta tämän nelivuotisjakson tarkastelun sisällä on myös päinvastaiseen suuntaan meneviä kehityskulkuja. Niinpä esimerkiksi useampi ihminen ilmaisi uskovansa Jumalaan ja useampi ilmaisi rukoilevansa kuin vastaavassa kyselyssä neljä vuotta sitten. Vaikka erot ovat toki pieniä, ovat ne tilastollisesti merkitseviä aineiston ollessa varsin iso. Kertomuksessa on lähestytty kysymystä luterilaisuudesta uudenlaisella metodilla. Kyselyssä oli 16 kysymystä, jotka kuvasivat luterilaisuuden jotakin piirrettä. Ne eivät olleet katekismuksesta otettuja, ikään kuin oikeaoppisen luterilaisuuden kuvauksia, vaan sillä tavalla legitiimejä, että niitä on poimittu jonkin kirkon tahon, piispojen lausunnoista ja erilaisista kirkollisista dokumenteista. Tuolla metodilla saatiin selville, että erityisesti yhdeksän näistä kysymyksistä oli sellaisia, joiden välillä oli vahva korrelaatio - ne limittyivät toisiinsa. Tästä pystyttiin muodostamaan kuva luterilaisesta ajattelumallista ja eetoksesta ja päästiin sitä kautta tulokseen, joka on hyvin mielenkiintoinen. Kolmannes suomalaisista on hyvin vahvasti sitoutunut luterilaisiin peruskatsomuksiin ja -käsityksiin, mutta peräti neljä viidesosaa sitoutuu niihin positiivisesti. Vain parikymmentä prosenttia suomalaisista on sellaisia, jotka eivät katso voivansa sitoutua luterilaiseen eetokseen. Näitä sisällöllisiä kysymyksiä on muun muassa luterilainen työn etiikka, heikompien osaan asettuminen ja heikommassa asemassa olevien auttaminen. Tämä aiheesta nopeana nostona. Kuten sanoin, on paljon hyvää aineistoa, joka ansaitsee tulla keskustelluksi täällä, seurakunnissa ja hiippakunnissa.
Tilastoportaali on myös runsaudensarvi. Siellä on tarinoita esimerkiksi lähetyksestä. Siellä on tilasto, aineisto ja sen ympärille rakennettu tarina. Edelleen portaalissa on aineistoa kirkon työn arvostuksesta yhteiskunnan organisaatioissa - sairaalapappien työstä, puolustusvoimien kirkollisesta työstä ja vankilapappien työstä. Jos yhden esimerkin valitsen, niin mielenkiintoista on, että 1980- ja 1990-luvuilla syntyneet ajattelevat positiivisemmin kirkon työstä yhteiskunnallisissa instituutioissa kuin 1960- ja 1970-luvuilla syntyneet. Yksinomaan kaikki käyrät eivät siis osoita alaspäin, kuten on totuttu viime vuosina ajattelemaan, vaan on myös variaatiota.

Kolmanneksi vielä pari sanaa osiosta "Erilaistuva kirkko - katsaus kirkon työhön vuosina 2012-2015". Tämä on sitä aineistoa, joka ennen muodosti nelivuotiskertomuksen työalakatsauksen. Tässä ei ole välttämättä edetty ihan työala työalalta, mutta on kuitenkin luotu kuvaa kirkon ja seurakuntaelämän kehittymisestä. Luvussa 2 luodaan kuvaa siitä, että todellisuus erilaistuu maan eri puolilla hyvin voimakkaasti, kirkon tilanteet ovat hyvin erilaisia ja seurakuntatyön sisällöt ja painotukset myöskin moninaistuvat. Sama pätee viestintään, talouteen ja hallintoon. Sen verran on oltava turhamainen omaa tekstiä kohtaan, että kirjoitin ensimmäiseen lukuun analyysin kirkon 2000-luvun strategioista, mikä oli ainakin itselleni mielenkiintoinen näköala. Kun kutakin strategiaa katsoo yksitellen, ei välttämättä tule kiinnittäneeksi huomiota kehitykseen, mutta kun katsoo 15 vuotta taaksepäin ja strategioita rinnakkain, voi huomata kirkon tavassa sanoittaa omaa missiotaan tapahtuneen yllättävän paljon muutosta. En pysty enkä yritä tehdä kunniaa koko laajalle aineistolle ja isolle työlle, mutta toivon, että tämä aineisto tulee eri prosesseissa ja myöskin täällä palvelemaan kirkon tulevaisuuspohdintaa ja päätöksentekoa. Kiitoksia.



Tillbaka