Puheenvuoro
Koskelo Aimo
,
edustaja
Otsikko:
Kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja kirkkohallituksen ohjesäännön muuttaminen kirkon henkilöstö- ja taloushallinnon kehittämiseksi, lakivaliokunnan mietintö 2/2010 kirkkohallituksen esityksestä 2/2010 - Ensimmäinen käsittely
Täysistunto:
Perjantaina 7 päivänä toukokuuta 2010 klo 9.15
Teksti:
Arvoisa arkkipiispa, hyvät kirkolliskokousedustajat. Olemme tässä nyt kuunnelleet reilun tunnin ajan pelkoja ja epäilyksiä tätä hanketta kohtaan ja täytyy sanoa, että olemme kuulleet tässä salissa myös hyvin paljon vääriä arvioita ja jopa käsityksiä, että ministeriö antaisi veropäätökset, verohallinto ne on tähän asti antanut. Minusta tässä asiassa tulisi nyt meidän nähdä, ei oma, ei ehkä oman seurakunnan tai hiippakunnan etu, tässä olisi nähtävä koko kirkon etu ja meidän olisi rohkeasti katsottava tulevaisuuteen.
Me tarvitsemme tämän päätöksenteon hetkellä näköalaa tulevaisuuteen. Tässä ei ole kysymys itsenäisyyden menettämisestä, niin kuin täällä on näitä epäilyksiä esitetty. Minusta itsenäisyys ei mene siinä, jos joku maksaa minun laskuni, eikä itsenäisyys mene siinä, jos joku jossakin päin Suomea, laskee minun palkkani, kysymys on pohjimmiltaan tästä. Minä viittaisin tässä lähetekeskustelussa käytyyn keskusteluun edustaja Niemisen pitämään puheenvuoroon, jossa hän kertoi oman työnsä kautta olevasta esimerkistä, mikä merkitys on kun tällainen toiminta voidaan yhdistää. En malta olla tässä ottamatta esille myös omaa kokemusta, vaikka siitä minulle sanottiin, että ei kannattaisi puhua liike-elämän kokemuksista. Minä olen ollut yli kymmenen vuotta organisaatiossa, jossa sinä aikana kun minä olin, niin on juuri näin toteutettu. Minä olen tällä hetkellä organisaatiossa, jossa juuri näin toimitaan. Ei se ole millään lailla vaikuttanut minun eikä meidän päätöksentekoon, eikä toimintaan, vaan päinvastoin, se on monella eri tavalla ollut tukemassa sitä perustoimintaa, jota minäkin olen ajallisessa elämässä ollut tekemässä. Tässä on kysymys siitä, että jos palvelin on jossakin päin Suomea, niin ei sillä ole kovin paljon merkitystä onko se siellä meidän oman työhuoneen viereisessä huoneessa vai onko se mahdollisesti Oulussa tai Kokkolassa.
Kun ohjelmisto on sama, niin myös ohjelmien tuki on huomattavasti helpompi hoitaa. Toimintatavat ovat samat ja tätä kautta on mahdollisuus saada huomattavasti korkeampi asiantuntemus myös tukemaan tätä työtä ja prosessia, jota siellä tehdään. Tästä taas mielestäni seuraa oman kokemukseni kautta katsottuna tasaisempi laatu ja sieltä kautta tulevat säästöt. Siirtymävaihe tällaisella hankkeella tulee olemaan haastava, kun me tiedämme ne epäluulot ja kun me tiedämme sen mahdollisen vastarinnan, joka epäluulojen kautta eri puolilla Suomea seurakunnissa tästä näyttää nousevan. Tässä tarvitaan tukea koulutuksen muodossa, ensinnäkin seurakunnissa siinä, että heillä on rohkeus ja he osaavat järjestää työnsä niin, että sinne ei jää tehottomuutta, kun osa työstä poistuu. Sitten tarvitaan hyvin paljon rohkaisua siinä, että työntekijät uskaltavat siirtyä tähän uuteen tehtävään, mutta samalla tämä järjestelmä tuo uuden kehityksen sinne talouspuolen toimintoihin, jotka hyvin pitkään ovat olleet samalla tasolla ja voisin jopa maallikkona arvioida, että monelta osalta siellä ei ole paljonkaan kehitystä tapahtunut.
Haluan korostaa talousvaliokunnan jäsenenä, että kysymys on rutiineiden siirrosta, ei mistään muusta. Tämä on yksi ja ehkä ensimmäinen merkittävä askel toimintojen järkeistämisessä ja onko tämä juuri siksi, kun tämä on ensimmäisiä askeleita, meille niin äärettömän vastenmielinen ja vaikea ottaa. Minä ymmärrän, että tähän sisältyy paljon pelkoja, mutta minä rohkaisisin päätöksenteossa, että maailma muuttuu Eskoseni ja se muuttuu näissä asioissa. Minä toivon, että meillä on rohkeutta ottaa tämä askel ja nähdä tämän päätöksen takana koko kirkon etu ja nähdä jo pitkälle tulevaisuuteen ja katsoa myös rohkeasti tulevaisuuteen. Minä hyvin mielelläni yhdyn lakivaliokunnan mietintöön ja kirkkohallituksen esitykseen 2/2010.
Paluu